Viestien voimaa

Viesteissä nähdään monesti lajimme suurimmat draaman kaaret. Kaikki suoritukset saavat alkunsa ensin mielessämme ja vasta sitten voimme tuottaa varsinaisen teon fyysisesti. Henkinen puoli on ratkaiseva ja missään se ei korostu niin paljon kuin viesteissä. Mieli täytyy hallita, muuttaa viestin paineet positiiviseksi, eteenpäin vieväksi energiaksi. 

Jos tunne menee yli eikä lainkaan ajattele mitä tekee on draaman aines ilmassa, tai ehkäpä lajiamme ajatellen vedessä. Kun tunne ottaa järjestä vallan on tuloksena usein joko epäonnistuminen tai huippu-uinti. 

Epäonnistuminen ilmenee vaihtorikkona tai liian kovana aloittamisena ja hyytymisenä lopussa. Joskus taas nähdään uimareilta aivan huikeita suorituksia, jotka ovat suhteessa selkeästi uimarin tasoa parempia. Molempia vaihtoehtoja näkee usein ja siksikin viestit ovat niin mielenkiintoisia.

Viestivaihto ei ole vaikea suoritus. Tärkeintä on toistojen määrän tuoma varmuus. Mielestäni maaliintulijan tehtävä on uida NORMAALISTI. Kuinka uidaan normaalisti ? Kun maaliintulosta on kyse niin tottakai täysiä, ja jos kyseessä on VU-viesti niin hengittämättä koska se usein on nopein tapa uida kyseistä lajia.

Jos uimari keskittyy tekemään erityisen selkeän maaliintulon helpottaakseen lähtijää olen sitä mieltä että uintinopeus väistämättä laskee ja kokonaistulos on siten heikompi. Lisäksi kun lähtijä seuraa maaliintulijan uintia niin jos uinti muuttuu erilaiseksi viimeisillä vedoilla on lopputuloksena helposti vaikeammin luettava maaliintulo. Maaliintulija ui normaalisti täysiä maaliin asti ja suurin vastuu vaihdosta on lähtijällä.

Aivan mitä tahansa maaliintulija toki ei saa tehdä. Maaliintuloa täytyy harjoitella yhtä lailla niin paljon että joskus nähtäviä puolittaisia vetoja tai pitkiä liukuja maaliin ei tule. Päätyyn mentäessä vetojen sovittaminen tehdään suurinpiirtein lippujen kohdalla, jotta viimeinen veto voidaan tehdä juuri oikealta etäisyydeltä.

Kuinka sitten joukkuetovereiden ja katsomon tuomien paineiden myötä pidetään pää kasassa ? Harjoittelemalla vaihtoja niin paljon että ne tuntuvat varmoilta, pelkoa vaihtorikkeestä ei ole. Toiseksi pitää harjoitella keskittymään oikean aloitusvauhdin uimiseen myös viestinkin tuomassa paineessa.

Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa niin tuloksena on joko tason mukainen perusuinti tai se huippu-uinti.

Seuran Youtube-kanava sai viimeisimpinä lisäyksinä Pirkkolan SKU-viestit, joissa yhdessä tuli vaihtorike. Kun aikanaan perustin kanavan sanoin että myös epäonnistuneet suoritukset voivat päätyä nähtäville, jotta niistä voidaan oppia ja ponnistaa eteenpäin. Ja uskon että uimarit katsovat mielellään uintitekniikkaansa, käännöstä sekä maaliintuloa ja toivon että löytävät sieltä kehityskohteita. Tekniikan paras mahdollinen kehittäjähän on aina uimari itse.

Sergei ja selkäuinnin salat

Heinäkuinen ilta Kotkan maauimalassa, mukava uida totean ja muitakin uimareita radalta löytyy. Kuten tuokin kaveri, jolla on selkäuinnissaan aikamoisen hyvä ote ja vetopituus. Tekniikalle löytyy selitys kun tunnistan hänen kasvonsa.

Uimari on Sergei Haukka, 24 – vuotias Kouvolan uimareiden edustaja, jolta löytyy useampi Suomen mestaruus selkäuinnissa. Morjestamme, kisoissa on tullut tavattua monesti vuosien varrella ja alamme jutella selkäuinnin tekniikasta, joka loppujen lopuksi johtaa kysymykseeni voisiko hän tulla vetämään selkäuinnin tekniikkaa seuramme junnuille. Ja niinpä tekniikkaharjoitus toteutui torstaina 8.8. Uimareiden lisäksi selkäuintivinkkejä olivat kuuntelemassa valmentajista Sami, Anne ja Päivi.

Kun Sergei puhuu selkäuinnista on hänen sanoihinsa helppo uskoa. Se tunne että mies tietää kokemuksen kautta mistä puhuu välittyy harvinaisen selkeästi ja ehkä siksi uimaritkin tuntuvat kuuntelevan vierailevaa valmentajaa herkin korvin.

Sergein johtoajatus ja tärkein viesti on selkeä.  

– Ajattele mitä teet. Niin paljon että päätäsi voi särkeä harjoituksen lopussa koska olet ajatellut niin paljon.

Mitä uimarin tulisi sitten ajatella ? – Tekniikkaa. 

Laske käsivetoja ja delffareita. Sinun pitää tietää montako delffaria teet liu’uissa, 

jotta et esim. sukeltaisi sallitun 15 metrin yli.

- Samoin täytyy tietää monesko käsiveto on se, 

jonka jälkeen käännytään vatsalleen käännöksen sisäänmenossa. Yksi haastava tekijä lisää selkäuinnissa on se että et näe käsiä uidessasi. Siksi mieti missä asennossa kätesi on vedon aikana, jotta se vie sinua mahdollisimman hyvin eteenpäin.

Uintiasentoon keskityttiin myös, heti alussa. 

– Vartalon täytyy olla kuin rautakangella lävistetty, 

yhtä suoraa linjaa. Pään täytyy pysyä paikoillaan ja sen asento on tärkeä koska se vaikuttaa myös vetotiheyteen, Sergei kertoo ja valmentajat raapustelevat jälleen muistiinpanoja vihkoihinsa. Pään paikallaan pysymistä myös harjoiteltiin uimalla kertakäyttömuki otsalla. 

Yhtenä vähemmän tunnettuna asiana Sergei puhui myös hengityksen merkityksestä selkäuinnissa. 

– Itse sain korjattua aikaisemmin pomppivan selkäuintini tasaisemmaksi alkamalla hengittää joka vedolla eikä vetoparilla.

Delffareitakin treenattiin ja Sergei on tykästynyt Phelpsin malliin, jossa ylävartalo on delffareiden aikana varsin vakaa. Lisävauhdin saamiseksi ohje oli varsin selkeä. 

– Jos haluat kisoissa delffata 15 m niin se täytyy tehdä myös treeneissä, joka liu’ussa.

Kokonaisuutena treeni oli hyvä paketti selkäuinnista vaikka startista ja käännöksestä ei vielä puhuttukaan. Niistä mahdollisesti sitten seuraavalla kerralla, jonka Sergei lupautui pitämään. Hyvää seurojen välistä yhteistyötä, toivottavasti vastavaa toimintaa löytyy jatkossakin.

*Klikkaa ekaa kuvaa niin kuvat aukeavat katseltaviksi isompina.*

Tarujen yksisarvinen

Otsikko viittaa siihen johonkin, ihmeelliseen ihmiseen tai tapahtumaan, suureen taruun jota kerrotaan mutta jonka olemassaoloa suuresti epäillään. Ainakin se yksi on totta, se josta monesti puhun kun uimme rintauinnin tekniikkaa. Joku siihen todella pystyy.

Ui lähellä pintaa ja pyri eteenpäin. Vie kädet eteen mahdollisimman pienellä vastustuksella ja muista liukua.

Uimarit kuulevat näitä ohjeita kerta toisensa jälkeen koska näissä asioissa tehdään paljon virheitä. Uinti menee liikaa ylös - alas suuntaan, kädet viedään eteen niin että sylissä on kuutio vettä ja jos liukua uinnissa sattuu olemaan niin se tapahtuu liian lyhyenä ja / tai liian syvällä.

Ei niin. Vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=W95oWxC7_bo&feature=autoplay&list=PL0DAD5A523E40575A&playnext=1

Suosittelen ehdottomasti katsomaan kaikki kolme pätkää. Yksi asia ( järkyttävän hyvän uintiasennon lisäksi ) mikä tekee suuren vaikutuksen on tekemisen takana olevan ajatustyön määrä. Hän todella ajattelee mitä tekee ja esim. vaikka hän ui maailman huipulla niin vetojen laskeminen treeneissä kuuluu silti rutiiniin.

Kuten edeltäjäni Imppu sanoi: uinti on älykkäiden ihmisten laji. Ja kiitokset Samille vinkistä tämän pätkän katsomiseen.

Kuvat: peltikattomme ropisee jälleen sateen alla ja niin satoi myös kesällä Helsingissä, jatkan edellisessä postauksessa alkanutta kesän Helsinki-sarjan julkaisemista tässä yhteydessä kun lupasin niitä johonkin nähtäväksi laittaa.

Ja Kouvolan kisat: uinnillisesti meillä meni hyvin ja ihan mielenkiintoisia kuvia tuli saaliiksi ja ne saapuvat seuran sivuille jossain välissä.

Uuteen nousuun

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, kiirettä on pitänyt keväällä lähinnä joulukuisen perheenlisäyksen johdosta. Ja mikä uuteen nousuun ? No ainakin blogikirjoittelun tiheys. Valmennuksen saralla on tänä aikana tapahtunut ja jatkuu edelleen.

Seurassa tapahtuu ja päällä on hyvä energia, josta ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen Samin ryhmä. Samin oma energia on tarttuvaa ja kun toimintaa seuraa tulee olo että täytyy itsekin aktivoitua enemmän ja sillä tiellä ollaan.

Oma uintiharjoittelunikin alkoi toukokuussa kohti parin viikon kuluttua uitavia Mastersien SM-kisoja mutta treenaukseni on ollut epätavallisen paljon sairastelujen ja vammojen sävyttämä, viimeisimpänä päähän iskenyt vyöruusu, joka piti miehen poissa treeneistä turhan pitkään. Tänään kävin ensimmäistä kertaa altaassa kolmeen viikkoon ja fiilis oli varsin huono. 100 VU tuloskunnon voi käytännössä unohtaa, kestävyys tuntuu kärsineen liikaa, vinstalla voi jotain mahdollisuuksia olla.

Huomenna seuran ryhmät osallistuvat Kouvolan kisoihin ja on erittäin mielenkiintoista nähdä minkälaista vauhtia uimarit menevät. Omalle ryhmälleni nämä ovat kauden ensimmäiset viralliset kilpailut Sampoa lukuunottamatta, joka kisasi jo kerran Espoonlahdessa. Kaikki tosin osallistuivat omiin kuukausikilpailuihimme mutta virallinen kisa muiden seurojen uimarien kanssa on aina eri asia.

Kamerat lähtevät huomenna mukaan, niin perinteinen kuin videokin, tarkoituksena tuottaa hyvää materiaalia omaksi ja seuran jäsenien iloksi mutta se tulee olemaan varsin haastavaa. Kouvolan halli ei tarjoa suuria visuaalisia elämyksiä oikein millään tavalla, lähinnä toimitsijoiden käyttämiä valokuvien tappajia; oransseja muovituoleja. Valokin on usein ollut aika tylsä niin pitää yrittää lähestyä kuvia ihmisten kautta.

Kuvat ovat tältä kesältä ja liittyvät uintiin siten että Espoonlahden IKM-finaalin jälkeen jäin pääkaupunkiseudulle valokuvailemaan ja lomailemaan pariksi päiväksi. Varmasti jotkut kummaksuvat näitä kuvia mutta itsestäni yksinkertainen on joskus kaunista, tai ainakin näissä tapauksissa, visuaalisesti miellyttävää.

Thorpen paluu

Ian Thorpe, viisinkertainen olympiavoittaja  on tekemässä paluuta, tavoitteena Lontoon olympialaiset tänä kesänä mutta ensin on uitava paikka Australian kivenkovaan uintijoukkueeseen. Kilpailu edustuspaikoista käydään maaliskuussa. Media on ihmetellyt kun uinti ei kulje, vanha mestari ei ole päässyt lähellekään vanhoja ennätyksiään.

Ihmettely johtuu siitä että asiasta kirjoittavat urheilutoimittajat eivät ymmärrä että uinti on kestävyyslaji. Kun Thorpe on uinut ennätysaikansa on niiden takana ollut yli viidentoista vuoden yhtäjaksoinen työ ja vain tällä tavalla saavutetaan menestystä kestävyyslajeissa. Keho on ollut viritetty huippuunsa: tekniikka, hapenottokyky, maitohapon sieto, lihasten hiususonitus, kaikkea tuota on harjoitettu vuosi toisensa jälkeen.

Uinti on myös laji, jossa on pakko harjoitella määrällisesti todella paljon, etenkin jos päälaji on 200 VU eli keskimatka. Kaikesta harjoittelusta täytyy myös palautua, jotta siitä olisi hyötyä. Nyt 29 - vuotiaana palautuminen on varmasti heikompaa kuin huippuvuosina. Miesuimarin sanotaan olevan parhaimmillaan noin 23 - vuotiaana. Ateenan olympialaisissa hän oli 24 - vuotias ja vei kotiin neljä mitalia, joista kaksi kultaa. 

Lontoota varten Thorpe aloitti harjoittelemaan syksyllä 2010 oltuaan harjoittelematta vuodesta 2006 lähtien. Onpa todella ihmeellistä että reilussa vuodessa ei päästä lähelle vanhoja huippuaikoja...

Yksi valmentaja, kaksi uimaria

Otsikko viittaa lauantain 22.10. aamuharjoituksien osallistujiin. Minä, Annen ryhmästä Iita sekä omasta ryhmästäni Janika. Itse asiassa edellisenä iltana oletusarvona oli että vain Janika tulee. Päätin silti lähteä koska oli fiilistä, päästäisiin tekemään ainakin laadukasta harjoittelua.

Aamulla kävin tekniikkaa Iitan kanssa ja Janika kelasi tekniikkaa, kunnes osat vaihtuivat ja annoin Janikalle tavoitteeksi pitää syke 40 min II alueella eli noin 150 - 175. Tähän lähdettiin uimalla vinstoja eri lajeja. Jokaiselle vedolle otettiin aika ja mitattiin syke. Tavoitteeseen päästiin ja sarjaksi muodostui lopulta 36 x 50 ( 1,8 km ). Aikaa meni lähemmäs 45 min. Jokainen vinsta uitiin lähdöllä, joka piti sarjan erinomaisesti kasassa alusta loppuun. Tekniikoissakaan ei ollut loppupuolella suurempia moitteita.

Erinomaisen laadukas sarja, josta saatava harjoitusvaikutus varmasti kasvattaa kuntoa. Sarjaa voi tarkastella tästä.

Metsä puiden takana

Valmentajat: kun teillä on mahdollisuus käyttää vieraita silmiä niin tarttukaa siihen. Lauantaiaamuna seuran edellinen päävalmentaja Imppu oli tuonut lapsensa Eeron uintiharkkoihin ja kysyin häntä katsomaan Sampon päälajin selkäuinnin tekniikkaa. Tulosta tuli, Imppu löysi hyvän näkökulman käsivetotekniikkaan, jota en itse ollut niin ajatellut.

Keskity

SL System Open Kotkassa, 10 000 dollarin tennisturnaus. Katsoin juuri 1 - sijoitetun Timo Niemisen ottelun, jonka hän hävisi. Vastustaja oli tuttu espanjalainen viime viikon Vierumäen turnauksesta, jolloin Nieminen voitti kolmessa erässä. Nyt tuli takkiin kahdessa.

Niemisen peli kulki parhaimmillaan ensimmäisen erän jälkeen, jonka hän hävisi. Oli pakko laittaa uusi vaihde päälle, jotta ottelun voisi voittaa. Nieminen oli selkä seinää vasten ja pelasi paremmin kuin ensimmäisessä erässä ja nousi 5 - 2 johtoon.

Olo helpottui ja alkoi tulla helppoja virheitä toinen toisensa jälkeen ja samalla espanjalainen skarppasi omaa peliään. Tilanne olikin pian 5 - 6 espanjan pojalle, joka pääsi syöttämään otteluvoitosta. Nieminen oli jälleen selkä seinää vasten ja mitä tapahtuikaan. Nieminen pelasi yhden erän parhaimmista peleistään, mursi vastustajansa syötön ja tasoitti tilanteeseen 6 - 6. Erä eteni tie-breakiin, jonka voitto meni Espanjaan ja siten myös koko ottelu.

Mitä tästä voidaan todeta ? Keskittyminen ei saa urheilusuorituksessa herpaantua missään vaiheessa, jotta voidaan toimia koko suorituksen ajan kykyjen parhaalla mahdollisella tasolla. Se on erittäin vaativaa mutta ehdottoman tarpeellista hyvien tulosten saavuttamiseksi.

Kaikki lähtee korvien välistä, urheilijan keho ei tee mitään mitä mieli ei käske. Erinomainen henkinen suorituskyky ei synny itsestään vaan se kehittyy harjoituksissa. Valmentajan on aina vaadittava urheilijoiltaan vain parasta tekemistä, jotta sitä voidaan odottaa myös kilpailuissa oli laji sitten tennis, uinti tai mikä muu tahansa.

Syksy saapuu

Uusi kausi alkaa, tai on jo alkanut neljä päivää sitten. Seuran tilanne on entistä enemmän nuorten uimareiden varassa kun vanhempia uimareita poistuu armeijaan tai opiskelemaan. Tosin ikähaitarin toisessa päässä on Masters-uimarit, jotka toivottavasti jatkavat hyvän kevään jälkeen harjoittelua. Omalta osalta osallistuminen syksyn Porin pitkän radan Masters-kisoihin on toistaiseksi vielä auki, matkaan lähdetään jos tuloskunto on omasta mielestä riittävä.

Valmennuksellisia haasteita riittää mutta mitään kovin ylitse pääsemätöntä mistä ei ole aikaisemminkaan selvitty ei ole tiedossa. Treeni-intoa, kaikille.

Jäähyväiset ystävälle

Olet poissa. Välillä on niin vaikea uskoa että olet poissa. Ensimmäisenä iltana katselin vähän väliä pihalle, josko kuitenkin olisit siellä. Nukkumaan mennessä istuin sängyllä pitkään, nukahtaa ei voinut koska et ollut olohuoneessa.

 En halua mennä takapihaltamme aukeaviin metsiin, yksin. Se tuntuisi väärältä, jotain niin paljon puuttuu. Sinä rakastit metsää niin paljon, etten ehkä sitä koskaan täysin ymmärräkään. Minä rakastin meitä siellä yhdessä. Kumppanuus, me ja metsä, yhtä luontoa. Sinä aina odotit, ennen polun mutkaa, että ehdin mukaan. Ja joskus kun etsimme uusia reittejä sinä olit se joka löysit tien takaisin kotiin.


Mitään en kaipaa niin paljon kuin meitä juoksemassa syksyisessä metsässä, sinä olet terve ja niin käsittämättömän upean näköinen kun juokset, liikkumisen riemu ei ole koskaan säteillyt niin kirkkaasti. Kisaamme, leikimme, löydämme. Olit paras ystäväni. Jonka kanssa leikin liian harvoin kun Ronja syntyi. 


Minusta tuli parempi ihminen ansiostasi. Opin huolehtimaan sinusta ja ottamaan sinut huomioon, arvostamaan ulkoilua ja metsiä. Kiitos siitä kaikesta, olit upea koira. Ilman sinua en olisi koskaan tiennyt että eläinkin voi olla niin suuri persoona ja antaa niin paljon.


Katsoessani joitain ottamiani valokuvia yhteisiltä retkiltämme muistan miltä metsä tuoksui. Kuvia on satoja, mutta olisin kyllä voinut ottaa niitä paljon enemmänkin. Kaipaan sinua. Lepää rauhassa, juoksemme vielä yhdessä.

Jyväskylän leiri: sunnuntai 2

Leirin viimeinen treeni oli yksinkertainen: kisaverra, ensimmäinen veto, väliverra, toinen veto ja pitkä loppuverra. Vedot saatiin uitua hyvällä aikataululla ja pitkä loppuverrakin saatiin toteutettua.

Treenin jälkeen syötiin vielä hotellilla ja valittiin leirin parhaat. Valmennus eli minä valitsin toisen ja uimarit suorittivat suljetun lippuäänestyksen keskuudestaan. Kriteereinä olivat toiminta treeneissä ja yleinen käytös leirin aikana. Uimarien kesken ääniä sai kaikkiaan seitsemän eri henkilöä, ja äänienemmistö jakautui kahden henkilön kesken. Toinen heistä oli myös valmennuksen valinta; Juha. Näin ollen toinen, uimarien valinta oli Mirja, joka kieltämättä ui parhaan IV vedon leirin viimeisessä treenissä. Pitkän altaan ennätyskin oli alle sekunnin päässä.

Kokonaisuutena jälleen erinomainen leiri, flunssa tms. tauti ei iskenyt kenenkään ja homma toimi niin hallilla kuin hotellilla. Palaammeko Aalto-Alvarin remontin jälkeen keväällä 2013 ? Jää nähtäväksi, mutta ainakin itse koen oloni erittäin kotoisaksi Jyväskylän maisemissa.

Jyväskylän leiri: sunnuntai 1

Aamutreenissä uitiin tekniikkaosiossa vaparia, jossa perehdyttiin tasaiseen voimantuottoon niin potkujen kuin ylävartalonkin osalta. Samaa jatkettiin nopeustreenissä.

Pääsarjassa oli jälleen II alueella vauhtikestävyyttä, kolmisen kertaa taidettiin ehtiä uida läpi:
200: 100 SU, VU keskity hyvään potkutehoon.
100: 25 PU, 25 RU PU-Pot x 2  keskity vartalon aaltoliikkeeseen.
100: 25 PU, 75 SU. keskity uimaan SU alusta asti oikealla teholla. SU ei saa olla PU:sta palautumista.
6 x 50 VU t: 10"  keskity potkutehoon.

Lopuksi uitiin III:sta eli maksimikestävyyttä vaparivinstoina, joita uitiin yhdeksän. Kaikki saivat ainakin parista ajan.

Vielä yksi treeni jäljellä, suoria IV eli kilpailuvauhdin vetoja tiedossa. Startilla ja lähetyksellä, parhaaseen mahdolliseen aikaan. Lajit ovat minun valitsemiani uimarin ennätysten perusteella, näitä lajeja ei ole joko uitu koskaan pitkällä radalla tai siitä on hyvin kauan. Kokemuksen kartuttamista kilpailuvauhdilla.

Marika ja Juulia 3 x 25 omavalintaista, nämä ehkä pystytään uimaan nykyisen nilkka ja olkapäätilanteen kanssa.
Aliisa 100 RU ja 200 VU
Miska 100 SU ja 200 VU
Juha 100 RU ja 200 VU
Iida 100 RU ja 400 VU
Anni 400 VU ja 50 omavalintaista
Sampo 200 SU ja 50 omavalintaista
Jenna 200 VU ja 50 RU
Joni 200 VU ja 50 PU tai SU
Janika 50 SU ja 50 PU
Mirja 100 RU ja 50 SU

Jyväskylän leiri: lauantai 3 - kuvia

Ruokailu, matkalla hallille, pari treenikuvaa ja viimeisenä perinteinen lauantain iltapalaveri / venyttely kokoustilassa. Katsoimme myös päivän treeneissä kuvattuja tekniikkapätkiä.

Jyväskylän leiri: lauantai 2

Iltatreenin tekniikkaosiossa tarkasteltiin uintiasentoa eri lajeissa pariharjoituksena, jonka jälkeen puolet ryhmästä jatkoi uintiasentoihin keskittymistä sekarisarjassa ja toinen puolikas harjoitteli viestivaihtoja, jotka videoitiin ja katsottiin paikan päällä. Videoituja viestivaihtoja ja maaliintuloja kertyi kaikille viitisen kappaletta. Pääsarja oli I alueella eli peruskestävyyttä maustettuna nopeushöystein:


300 VU
150 RU
150 SU
50: 10 m SU MAX, loppu I
50: 10 m VU MAX, loppu I
Pot 200 UKS
50: 10 m PU MAX, loppu OV I
50: 10 m RU MAX, loppu I


Tauot 15" / 30"  Kärki ehti uida sarjaa kolmisen kertaa.


Sarjan aikana tehtiin jälleen henk.koht. tekniikkatreenejä. Aliisan kanssa perehdyttiin vaparin ylävartalon osalta tasaiseen pyörittämiseen ja Iida harjoitteli liukumista rintauinnissa.

Jyväskylän leiri: lauantai 1

Aamutreenissä uitiin jälleen alun tekniikkaosiossa potkuja eri tavoin, kerraten eilistä. Myös nopeustreenissä jatkettiin potkuja, jonka jälkeen menimme saman uiden.


Pääsarjana oli II alueella vauhtikestävyyttä, alla räjäytyskuva 2,1 km sarjasta ( 3 x 700 m ).


100: 25 PU, 25 RU PU-Pot x 2
2 x 100 SKU
2 x 100 VU
100 SU
100: 50 RU, OV


Tämän jälkeen jatkettiin III eli maksikestävyydellä uimalla omaa lajia eli sitä henk.koht. parasta lajia:


3 x 100
3 x 50
25 MAX


Ja sitten uitiinkin jo loppuverraa.


Hyvään jatkumoon tulee ensi vuonna särö, leiri pitää järjestää jossain muualla kun Aalto-Alvarissa alkaa noin 1,5 vuotta pitkä remontti. Kuudes perättäinen vuosi täällä ei siis tule tapahtumaan mutta harvoin uudistuminen on haitaksi.

Jyväskylän leiri: perjantai 2

Ensimmäinen treeni on nyt uitu ja illallinen syöty. Alun tekniikkaosiossa perehdyttiin delffiinin syvimpään olemukseen erilaisin potkuharjoituksin. Nopeusharjoituksessa mentiin myös potkuja, jonka jälkeen aloitettiin 10 x 200 vauhtikestävyyssarja. Sarjan aikana kuitenkin otin aina yhden uimarin kerrallaan uimaan 50 MAX ennalta määrättyä lajia.

Suurimman haasteen saaneet Miska ja Juha uivat parhaiten, molemmat alle minuutin 50 PU:ssa ensimmäisellä kerralla pitkällä radalla. Etenkin Miska sai uinnin kulkemaan tekniikkavihjeeni myötä tekemällä hieman pienempää vetoa kuin mihin hän on tottunut. Aika oli 51,7 kun lyhyen radan enkka on 49,2. Videokameralla otetut kuvat ovat kuivaverrasta ennen altaaseen hyppäämistä.

Jyväskylän leiri: perjantai 1

Perille saavuttiin aikataulun mukaisesti, sää suosi matkantekoa kuin myös liikenne, viikonlopun alkamisesta huolimatta. Uimarit saatiin huoneisiin, jossa todennäköisesti alkoi eväiden ahminta. Valmentajakin sai huoneensa yhden väärän avainkortin jälkeen ja hotellin verkon nettitunnukset että pääsee bloggailemaan. Tunnin päästä lähdemme kävellen hallille ensimmäiseen harjoitukseen. Lähdemme hotellilta reilun ajoissa, 45 min ennen allasvuoron alkua mutta haluan että uimarit tekevät hyvän kuivaverryttelyn. Ensimmäinen harjoitus tulee olemaan monipuolinen, kaikkia eri lajeja ja vauhteja hyödyntävä tutustuminen 50 m altaaseen pitkästä aikaa. Ja ensimmäinen kriisikin iski; osuen Iidaan ja Aliisaan: telkkari ei toimi.

Loppuun asti täysillä

Tätä voi miettiä jos joskus lasit tippuvat startissa. Kaveri kaatui pyörällään puisella velodromilla, sai osan lattiasta mukaansa mutta ajoi kisan maaliin.

Pari kuukautta...

...aikaa ennen Masters SM - kotikisoja. Koko ajan on hieman tullut urheiltua, peruskunto on ihan jees mutta hyvä uintikunto on eri asia. Siihen on jonkin verran aikaa vaikuttaa. Projektia voi seurata seuran sivuilta, Päävalmentajan palstalta löytyy linkki harjoituspäiväkirjaani. Siitä löytyy myös yksi lisäys, Uni - sarake. Seuraan koska käyn nukkumaan, laitan kropan ja pään laturiin, palautumaan. Herätys koittaa ainakin arkisin noin klo 8 viereisestä huoneesta kuuluvan huutelun seurauksena. Olen aina ollut huono käymään ajoissa nukkumaan, tykkkään valvoa ja puuhailla öisin, usein koneella jotain valmennukseen tai valokuvaukseen liittyvää. Ehkä näin saan parannusta asiaan. Valmennuksen osalta on tapahtunut suuri muutos kun ryhmäni sulautui yhteen Roosan ryhmän kanssa. Alkuun oli hieman totuttelemista nuorempien uimarien kanssa toimimiseen mutta nyt alkaa oikeat toimintatavat löytymään. Mielenkiintoinen kevät tulossa ja kirjoittaa voisi paljon enemmänkin mutta nyt, itsekuria, nukkumaan.

Paras voi olla parempi

Otsikko viittaa edeltävään seitsemään päivään, joista ensimmäinen oli viime lauantaina. Tuolloin otimme Mirjan kanssa tarkasteluun potkun hänen päälajissaan eli rintauinnissa, siitä huolimatta että se on aina ollut ja on edelleen hänen tekniikkansa vahvin osa. Potkua katsellessa tuli ajatus että siihen voisi yrittää saada lisätehoja käyttämällä lantiota sekä jalkojen koukistusvaiheessa että ojennuksessa sen tuolloin ollessa lähes paikallaan potkun aikana. Lantioon saatiin eloa siihen keskittymällä ja ajatus jäi hautumaan myös seuraavan treenin ajan maanantaina, tekniikkaa ei paljoa uitu koska se oli yhteistreeni Roosan ryhmän kanssa. Tiistaiaamuna sitten jotain loksahti paikalleen, kuten seuraavana päivänä sain kuulla: " - Juu hoksasin eilen miten se oikein vois mennä". Tämä oli vastaus kun kysyin miksi juuri uitu rintauinnin piikki ( 25 m ) meni aikaan 16,6 joka jäi vain kymmenyksen ikuisuuksia vanhasta ennätyksestä. Tätä ennen ajat piikkien ajat olivat lähes aina olleet 17 ja osat. Päätin että katsotaanpa ja kellotetaanpa uudestaan. Näin tehtiin ja tuloksena oli uusi ennätys: 16,2. Vanha ennätys 16,5 olisi helmikuussa täyttänyt neljä vuotta. Olisikohan tekniikan parhaimpaan osaan pitänyt kajota jo aiemmin... Mutta en osaa katua mitään tehtyä, töitä on tehty koko ajan ja eteenpäin on menty monella muulla saralla mutta kyllähän silti kysymys on aiheellinen vaikka kyseessä on vain piikin aika. Vanhat totuudet pitävät siis edelleen paikkansa. Uimarit tehdään vahvuuksien kautta ja paras voi olla aina parempi.