Paras voi olla parempi

Otsikko viittaa edeltävään seitsemään päivään, joista ensimmäinen oli viime lauantaina. Tuolloin otimme Mirjan kanssa tarkasteluun potkun hänen päälajissaan eli rintauinnissa, siitä huolimatta että se on aina ollut ja on edelleen hänen tekniikkansa vahvin osa. Potkua katsellessa tuli ajatus että siihen voisi yrittää saada lisätehoja käyttämällä lantiota sekä jalkojen koukistusvaiheessa että ojennuksessa sen tuolloin ollessa lähes paikallaan potkun aikana. Lantioon saatiin eloa siihen keskittymällä ja ajatus jäi hautumaan myös seuraavan treenin ajan maanantaina, tekniikkaa ei paljoa uitu koska se oli yhteistreeni Roosan ryhmän kanssa. Tiistaiaamuna sitten jotain loksahti paikalleen, kuten seuraavana päivänä sain kuulla: " - Juu hoksasin eilen miten se oikein vois mennä". Tämä oli vastaus kun kysyin miksi juuri uitu rintauinnin piikki ( 25 m ) meni aikaan 16,6 joka jäi vain kymmenyksen ikuisuuksia vanhasta ennätyksestä. Tätä ennen ajat piikkien ajat olivat lähes aina olleet 17 ja osat. Päätin että katsotaanpa ja kellotetaanpa uudestaan. Näin tehtiin ja tuloksena oli uusi ennätys: 16,2. Vanha ennätys 16,5 olisi helmikuussa täyttänyt neljä vuotta. Olisikohan tekniikan parhaimpaan osaan pitänyt kajota jo aiemmin... Mutta en osaa katua mitään tehtyä, töitä on tehty koko ajan ja eteenpäin on menty monella muulla saralla mutta kyllähän silti kysymys on aiheellinen vaikka kyseessä on vain piikin aika. Vanhat totuudet pitävät siis edelleen paikkansa. Uimarit tehdään vahvuuksien kautta ja paras voi olla aina parempi.