Pääkisat uitu

Tarkempia kommentteja kirjasin seuran sivuille uutisiin, tässä linkki: http://www.kolumbus.fi/koveve/ Aivan putkeen ei mennyt mutta hyvillä mielin kuitenkin ollaan, parempaa kohti vaan ja kevään kisoja. Ja ennen sitä on jo seuraavana viikonloppuna GP-kisat, jossa osallistun valmentajan roolin lisäksi myös kahdesti viestiin uimalla 50 VU.

Kisasta toiseen

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta mutta olen päättänyt olla ottamatta stressiä iltaisin tapahtuvista valmennukseen liittyvistä puuhistani. Tässä tapauksessa totuus on kuitenkin se että työ ei tekemällä lopu niin kauan kuin käyn päivätöissä. Koneella voisi istua niin paljon kuin jaksaa ja suunnitella valmennusta. Nyt on mennyt useitakin päiviä etten edes avaa konetta tultuani kotiin ja syötyäni. Kunhan olen ja lepään, vietän aikaa perheen kanssa. Elämä on tässä ja nyt ja siten haluan sen elää, enkä niin kuin pari ensimmäistä valmennusvuottani, jolloin esim. parisuhde hävisi valmennukselle 6 - 0 ajankäytön määrässä ja laadussa. Se tosin silloin ei niin haitannut koska vasta opettelimme elämään yhdessä ja toisellakin osapuolella oli omat menonsa. Edellisen kirjoituksen jälkeen uitiin mm. kotikisat, jotka menivät erinomaisesti. Ennätyksiä tuli roppakaupalla kaikilta ryhmiltä. Päävalmentajana olo oli tyytyväinen, joskin aina löytyy ja löytyi nytkin jotain parannettavaa. Omat kisani lähestyvät, ne ovat nyt neljän päivän päässä. Tein viimeisen kovan harjoituksen viime lauantaina ja nyt lepäillään, uidaan välillä kevyesti nopeushakuisesti ja odotellaan mihin asti kunto nousee. Harjoitukset sujuvat, tänään olin poikkeuksellisesti pitämässä tiistain treenin. Sarjat olivat periaatteessa yksinkertaisia mutta siinä olikin varmaan yksi syy miksi ne menivät niin hyvin. Uitavat matkat lyhenivät ja samalla vauhti kiihtyi. Tämä on yksi ryhmän harjoittelun kulmakiviä, yksinkertaisia perusharjoituksia tehtynä mahdollisimman hyvin. Maanantaina oli vakiotreeni Sampotalolla, jossa osallistujia oli normaalia vähemmän syysloman takia. Yhdistimme Roosan kanssa nuoremmat ja vanhemmat uimarit tekemään samaa lihaskuntoharjoitusta ja pelasimme myös yhdessä. Tuokin harjoitus meni mainiosti, ikäerot eivät haitanneet toimintaa. Ryhmäni tyttöjen osalta on nähtävissä selkeää kehittymistä sählynpelaajina. Kun pallo alkaa liikkua haluttuun suuntaan yhä useammin ja varmemmin on tunne erittäin tyydyttävä. Siitä minulla on paljon henkilökohtaista kokemusta tennisharrastukseni osalta. Viime sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa satavan lunta tänä syksynä. Ensimmäinen sade jättää aina hetkeksi katselemaan, joka vuosi talven tullessa. Nyt sitä oli mukana todistamassa toinenkin silmäpari, sellainen joka näki lumisateen ensimmäistä kertaa elämässään. Hetki oli todella hieno ja se kesti pitkään. Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä sai kruununsa.

"Kilpailukausi" käynnissä

Kouvolan kisat menivät ja omalta osalta hieman alle odotusten. Odotin kovempaa loppuaikaa mutta sitä varten olisi pitänyt uida ensimmäinen 50 m kovempaa. Toisaalta viestissä uitu 50 m kertoi että se ei olisi ehkä ollut mahdollista tuottamatta liian paljon maitohappoa, joka puolestaan olisi heikentänyt merkittävästi matkan toista puolikasta. Kisa kuitenkin teki tehtävänsä, antoi tietoa siitä missä mennään. Nyt en levännyt ihmeemmin ennen kisaa ja saa nähdä mikä on levon vaikutus tuloskunnon nousemiselle ennen pääkisaa. Tulevana viikonloppuna on taas yksi välietappi kotikisoissa, joissa osallistun taas 50 metrille viestissä. Ryhmän osalta kisat menivät ok, kuten myös muun seuran osalta. Kotikisoista tulee mielenkiintoiset seurattavat, uskon että Kouvola toimi hyvänä kenraalina kotikisoihin.

Kisojen odotusta

Huomenna Kouvolan kisat ja olo on kaikin puolin odottava ja hyvä, etenkin oman tulevan uinnin osalta. Lievä viikolla tullut olkapäävamma tuntuu paremmalta, tekniikka on ainakin treenien osalta erittäin hyvässä kunnossa, saa vain nähdä kuinka tekniikka kestää kisatilanteessa kun uidaan 95 - 100 % vauhtia koko satanen. Muutoin treeneissä ote löytyy hyvin, pyöritys ja siten voimantuotto on suhteellisen tasaista ja olen huomannut että jos heikompi vasen olkapää ( vanha rasitusvamma ) alkaa pettää niin täytyy pitää huoli että kroppa siirtyy vasemman käden otteen yli riittävän nopeasti. Muutoin voimantuotto putoaa vasemmalla ja siten myös kokonaisuudessaan liian paljon. Ei ehkä pitäisi veikata aikaa mutta otan riskin ja sanon että kropassa tuntuu löytyvän 58 sekunnin alitus. Kuinka sitten lopulta käy jää nähtäväksi. Kilpauinnissa on normaalia jos kropassa tuntuu hyvältä ja aika on surkea tai jos olo on huono niin lopputulos on hyvä. Näitä esimerkkejä on nähty useampia, myös omalla kohdalla. Ainoa epälooginen yhdistelmä tuntuman ja kellon välillä jota en ole nähnyt on huippusurkea olo - huippuhyvä tulos. Mutta suurimmaksi osaksi täytyy todeta että uimarin tuntuma ja loppuaika korreloivat keskenään aika tarkasti.