Paras voi olla parempi

Otsikko viittaa edeltävään seitsemään päivään, joista ensimmäinen oli viime lauantaina. Tuolloin otimme Mirjan kanssa tarkasteluun potkun hänen päälajissaan eli rintauinnissa, siitä huolimatta että se on aina ollut ja on edelleen hänen tekniikkansa vahvin osa. Potkua katsellessa tuli ajatus että siihen voisi yrittää saada lisätehoja käyttämällä lantiota sekä jalkojen koukistusvaiheessa että ojennuksessa sen tuolloin ollessa lähes paikallaan potkun aikana. Lantioon saatiin eloa siihen keskittymällä ja ajatus jäi hautumaan myös seuraavan treenin ajan maanantaina, tekniikkaa ei paljoa uitu koska se oli yhteistreeni Roosan ryhmän kanssa. Tiistaiaamuna sitten jotain loksahti paikalleen, kuten seuraavana päivänä sain kuulla: " - Juu hoksasin eilen miten se oikein vois mennä". Tämä oli vastaus kun kysyin miksi juuri uitu rintauinnin piikki ( 25 m ) meni aikaan 16,6 joka jäi vain kymmenyksen ikuisuuksia vanhasta ennätyksestä. Tätä ennen ajat piikkien ajat olivat lähes aina olleet 17 ja osat. Päätin että katsotaanpa ja kellotetaanpa uudestaan. Näin tehtiin ja tuloksena oli uusi ennätys: 16,2. Vanha ennätys 16,5 olisi helmikuussa täyttänyt neljä vuotta. Olisikohan tekniikan parhaimpaan osaan pitänyt kajota jo aiemmin... Mutta en osaa katua mitään tehtyä, töitä on tehty koko ajan ja eteenpäin on menty monella muulla saralla mutta kyllähän silti kysymys on aiheellinen vaikka kyseessä on vain piikin aika. Vanhat totuudet pitävät siis edelleen paikkansa. Uimarit tehdään vahvuuksien kautta ja paras voi olla aina parempi.

Erilainen treeni

Treeni oli sunnuntai-iltana ja erilaisen siitä teki mm. se että en osallistunut mitenkään harjoituksen sisällön tuottamiseen. Olin altaassa uimassa osana Larin vetämää Masters-ryhmää. Kokonaisuutena kokemus oli ihan ok ja vaihteluhan virkistää mutta en vielä tiedä kuinka aktiiivisesti tulen osallistumaan ryhmän harjoituksiin. Ehkä lähinnä sunnuntaisin, keskiviikkona on oma ryhmä vedettävänä Karhulassa. Harjoituksen sisältö oli vapaauinnin tekniikkaa, joka itselläni on vahvinta osaamistani, joten uutta asiaa ei oikeastaan tullut. Joitakin uimiamme drillejä tosin aion käyttää omilleni, tekniikan uimista tuskin koskaan on liikaa. Tai tänään ehkä itselleni oli, välillä meinasi tulla kylmä. Se taas johtui siitä että kuuntelin Larin ohjeita, jotka olivat kyllä hyviä ja mikä tärkeintä perusteltuja. Mutta vielä hieman sanoman tiivistämistä ja vähän enemmän uimista niin kylmyys ei pääse asettumaan niin usein ja kestävyydenkin kehittyminen paranee kun tauot ovat lyhyempiä. Porukkaa oli aika hyvä määrä, kaiken kaikkiaan on mainiot mahdollisuudet saada omiin Masters-kisoihin jalkeille parikin viestijoukkuetta ainakin miesten puolella. Nyt vielä tilastojen päivitys, kolme uutta 100 RU - ennätystä LrKT:n juhlakisoissa.

Marraskuun lauluja...

... on hyvä levy. Molemmat osat, I ja II. Tänään oli altaassa enemmän uimareita kuin aikoihin, johtuen tosin siitä että Roosan ryhmä tuli mukaan. Yhteensä 9 uimaria mutta päätin olla ystävällinen yleisöuimareille ja vetää treenit vain yhdellä radalla. Tai no lähinnä sain ideoita, joiden toteuttamiseen ei välttämättä tarvittu kahta rataa. Kaskelotit voittivat 3 - 4. Vai olikohan se sittenkin Oselotit, ei muista. Vaparivinstoja max vauhdilla viestikisana, pitkästä aikaa ei oltukaan uitu mitään kovaa. Ainakaan treeneissä, kisathan olivatkin juuri toissapäivänä. Pahus, muistin juuri että minun täytyy tehdä vielä ohjelma aamuksi. Kello on 0.05. No, kyl kait se siitä, uhrataan nyt vähän uniaikaa vielä. Lari aloitti sapattivapaansa valmentamisesta, joten aamuvalmennukset siirtyvät kokonaan minulle. Tai onhan sillä vielä ne Mastersit 2 x vko. Ja ui kovaa kisoissa. Turhankin kovaa, tässähän täytyy alkaa treenaamaan että pärjää maaliskuussa Mastersien SM-kisoissa, samassa ikäsarjassahan me uidaan. Ja onhan siellä vielä niitä muitakin.

Kisat ohi - työ alkaa

Tänään oli kotikisat Kotkan hallissa, joka oli edeltävänä päivänä kevyesti sähköpalolla savustettu. Onneksi kisat saatiin ylipäätään järjestettyä. Kisat ohi, nyt tapahtuu seuraavaa tosin ei välttämättä tässä järjestyksessä: - kuvien lataus koneelle ja käytettävien kuvien valitseminen ja niiden käsittely. - seuran sivujen päivitys, kuten uutiset, kilpailukalenteri ja mahdolliset kuvat. - tilastojen päivitys. Minulla on seuran kaikkien uimarien ennätysajat excel-taulukossa, jota päivitän aina tarpeen mukaan. Mitä useammin niin se parempi koska sehän kertoo että eteenpäin mennään. - 50 VU ranking päivitys. Tämä on erillinen tekemäni tilasto viestijoukkueiden koostumuksien miettimisen avuksi. - uusien ennätysten vertaaminen SM - kilpailujen aikarajoihin ( Rollot, NSM, SM ). Nämä kaikki kun tekee niin piirtyy aika hyvä kuva siitä kuinka kisat menivät ja miten seuran uimareilla / ryhmillä yleisesti ottaen menee. Aikaa tähän kaikkeen menee useampi tunti. Ja lopulta seuraa pohdintaa kuinka tuloksia saadaan parannettua edelleen. Mutta nyt, ennen kuin alleviivauskynä tapaa tulosluettelon: ruoka on kuulemma valmista. Perunamuussia ja kalaa.

Harjoittelua harjoittelun vuoksi

Sitä se on ainakin aluksi, harjoitellaan harjoittelemista, jotta saadaan treenit pyörimään oikealla tavalla. Oman ryhmän kanssa tähän meni ainakin ensimmäinen vuosi ja vähän ylikin. Taukojen pitäminen, lähdöllä uiminen, sykkeen mittaus, tehon ylläpito, sopivat lähtövälit... lista on pitkä mitä kaikkea yleistä asiaa kuuluu siihen että kilpauintiharjoitus toimii. Nämä kaikki asiat pitää uimareiden oppia hyvin ennen kuin päästään esim. siihen pisteeseen jossa uidaan 4 km pitkä sarja, jossa syke pysyy tasolla 150 - 170, tauot pysyvät kohdillaan ja tekniikka ei petä. Tämä kaikki tuli mieleeni kun pidin sunnuntaina treenit seuran nuorimmille, perusasioissa riittää työtä Annelle ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta. Mutta se on noin nuorille aivan normaali aika ja normaali käytäntö, sama kaava toteutuu kaikkien uusien uimarien kohdalla, ensin harjoitellaan harjoittelemista. Kokemus oli kovin erilainen verrattuna oman ryhmäni harjoituksiin. Puheen määrä oli moninkertainen, ohjeita sai antaa jatkuvasti kun taas parhaimmillaan omalle ryhmälleni voin näyttää käsimerkein altaan toiselta puolelta mitä uidaan seuraavaksi. Kokemus ja yhteisen matkan määrä valmentajan ja uimarien kesken on valttia, meidänkin lajissamme. Intoa ja energiaa ryhmällä riitti kyllä enemmän kuin tarpeeksi, siitä Annella ei tule olemaan puutosta vaan haastetta saada se kanavoitua oikeisiin asioihin.

Valmentautumista kotikisoihin

Huomenna on sunnuntai, vapaapäiväni valmentamisesta mutta olen menossa pitämään treenejä seuran nuorimmille. Osaksi siksi että parin viikon päästä kilpailuihin osallistuvat saisivat varmuutta tekemiseen tosipaikkaa varten, ensimmäinen kilpailu. Toisaalta ja tärkeimpänä syynä menen siksi että olen utelias näkemään minkälaista uimarimateriaalia meillä on kehittymässä. Ohjelmaa en ole vielä tehnyt, suunnitellut hieman kylläkin. Jotain yleispätevää joka keskittyy tekniikkaan ja nopeuteen, metrejä tulee siinä sivussa sitten mitä tulee. Lisää kuvia seuran sivuille kyhäilen myös, nyt työn alla ovat tämän vuoden Jyväskylän leirin kuvat ja seuraavana varmaan vuorossa kesän IKM-kisat. Kun kerran olen kuvat ottanut niin laitanpa ne nyt sitten myös näkyville. Pitääkin varmaan tehdä kohta alustava varaus Jyväskylään, en näe syytä miksemme leireilisi siellä jälleen huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Osallistuviin uimareihin on odotettavissa huomattavaa nuorentumista.

Syyskausi 2010

Edellisestä kirjoituksesta on taas mennyt kauan. Kesä oli varsin kiireinen. Kesäkuussa Calellan leiriltä kotiuduttuani oli ohjelmassa reilusti ylitöitä vanhassa työpaikassa kun sai oikein rahaksi tehdä ja siinä sivussa järjestettiin häitä. Näiden projektien lisäksi tein töitä uuden työpaikan eteen, suuri hyppy tuntemattomaan, kuukausipalkalta yrittäjäksi. Ja heinä-elokuun vaihteessa alkoivat taas treenit pyöriä ja piti työstää myös muiden ryhmien harjoittelukuviot kuntoon, kolmekin kertaa. Kesäharjoittelu, syyskuun harjoittelu ja nyt meneillään olevat harjoitusvuorot. Ja onpa vielä seuran sivutkin päivittyneet ja ovat tälläkin hetkellä hyvällä mallilla. Paljon on ollut hommaa ja kaikki on tullut tehtyä.

Valmentamiseen olen pystynyt panostamaan ajallisesti vähemmän mutta onneksi löytyy tuuraajia ja yhteistyö Larin ja hänen ryhmänsä kanssa. Nyt tosin alan jo ehtiä valmentamaankin. Huomenna Kouvolan kisat, olen ainoa valmentaja paikalla, hommaa riittänee reilusti.

Syyskausi on jo pitkällä. Periaatteessa ryhmän pitäisi olla jo nyt hyvässä kunnossa mutta tuntuu että vielä siellä ei olla mutta sinne ehditään, ainakin jos ajattelee kevättalven SM-kisoja. Olen itsekin hieman aktivoitunut, yritän taas liikkua säännöllisesti. Omat Mastersien SM-kisat tulevat vastaan maaliskuussa. Siellä on tarkoitus olla kunnossa vaikka nyt tapahtuva treenaus ei olekaan suoraan sinne tähtäävää. Pohjatöitä tehdään, peruskuntoa ja sen harjoittelua kun tuntuu että viime kuukausina ei ole ehtinyt tekemään oikein mitään.

Huomiset kisat tarjoavat taas mahdollisuuden seuran uimareille rikkoa Rollo, NSM tai SM - rajoja ja toivottavasti jotain näistä myös saavutetaan. Kauden avauksessa Kuusankoskella saalista ei vielä saatu. Kiirettähän rajojen kanssa ei vielä ole mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa rajat saavutetaan niin sen parempi, voidaan keskittyä tehokkaammin harjoitteluun kun ei tarvitse herkistellä pienempiin kisoihin.

The picture is from this years 24 h - swim. Emilia was visiting again her relatives here and we met a couple of times. She promised to jump in the nocturnal pool next summer if she is here at the time of the swim. We discussed also about a possibility of a swimming camp in Italy. We'll see... it could happen.

Espanjan leiri II

Toiseksi viimeinen leiripäivä menossa ja aurinko paistaa. Treenit on taas tältä päivältä tehty ja ilta todennäköisesti menee pakkaillessa. Aamulla vielä viimeinen uinti ennen lentokentälle lähtöä. Hidasta tämä kirjoittaminen kun ä ja ö eivät ole suoraan käytettävissä vaan pitää hakea pilkut a:n ja o:n päälle erikseen. Muutoin ihan toimiva systeemi, kolikkokäyttöinen nettiyhteys hotellin aulassa. Leiri on pitkälti vastannut odotuksia ja on tullut paljon uutta ja toisaalta olen saanut paljon vahvistuksia niille ajatuksille millä Kotkassa on menty. Samat keinot ovat käytössä kuin esim. Lpr:ssa, Haminassa ja Imatralla mutta ehkä hieman suoraviivaisemmin kuin meillä. Siihen suuntaan olen muutenkin ollut viemässä harjoittelua. Sekalaiset, monia asioita sisältävat sarjat ovat olleet täällä varsin vähissä ja sarjat ovat olleet usein yksinkertaisia, pitkiä ja tiukasti paketoituja kun ne ovat uitu lähdöllä. Näin tauot eivät varmasti veny. Ja kun tarkoitus on uida kova sarja niin se todella on sitä. Vanha norjalaisten hiihtäjien totuus on tullut taas vastaan, pitää harjoitella jotta jaksaa harjoitella. Kropan täytyy olla riittävän vahva esim. nivelistä, jotta voi toteuttaa pitkiä lähellä maksimia olevia sarjoja. Vahvistavaa työtä täytyy tehdä jokaisen harjoituksen yhteydessä, pelkkä käsien pyörittely ei riitä. Callela on aikamoinen suomalaisten uintiseurojen mekka, tässä lista seuroista mitä on tullut vastaan: KoUS, ImU, HaUS, Lru, HU, Simmis Wanda, Simmis Grani, Aui, Lapuan Virkiän lyhennettä en tiedäkään. Siihen vielä ulkomaiset päälle.

Espanjan leiri I

Tällä hetkellä vielä Suomen maassa, tyttäreni mummolassa Lappeenrannassa, josta lento lähtee huomenna klo 8. Fiilis on hyvä, pakkaaminenkin sujui yllättävän kivuttomasti. On hienoa lähteä tekemään töitä uimarieni kanssa mutta tunnustan että odotan eniten yhteistyötä muiden valmentajien ja uimarien kanssa. Uudet kasvot ja toimintatavat piristävät. Ja lopulta kuitenkin kaikki mitä tulee opittua ja koettua hyödylliseksi tulee siirtymään omien uimarieni valmennukseen. Omien uimarieni osalta minulla on jokaiselle selkeä suunnitelma, jota pyritään toteuttamaan leirin aikana. Yksi uimarini kilpailee vielä tällä kaudella ja hänen tavoitteensa on hankkia leirillä lisää vauhti - ja maksimikestävyyttä. Muiden osalta tavoitteet liittyvät enemmän tekniikkaan ja uusien ideoiden saamiseen harjoittelussa. Kaupasta tarttui tänään mukaan vihkonen, josta tulee leiripäiväkirjani. Teksti siirtyy sitten ainakin osittain seuran sivuille. Mielenkiintoista tulee olemaan. Tulen vaatimaan kaikilta uimareilta heidän parasta tekemistään jokaisessa harjoituksessa. Yksi suuri asia leirissä tulee olemaan yhteishenki. Tiedän millaisen haluan sen olevan ja uskon että siihen päästään mutta millä keinoin ? Se selviää parin ensimmäisen päivän aikana. Alussa aion antaa ryhmän hengittää vapaasti ja tarkkailla taaempaa miten asioihin reagoidaan, kuinka heitä kannattaa lähestyä ja motivoida. Nyt on aika päättää, kantaa laukut autoon ja uneksia uusista sairaammista sarjoista, joilla tulee se mehevin maitohappomuhennos.

Kynäilijän paluu

Pitkästä aikaa uutta tekstiä, aiheita on ollut myös viimeisinä kolmena kuukautena mutta aikaa kirjoittaa paljon vähemmän. En kuitenkaan kadu valintojani. Kun puntarissa on ollut blogin päivittäminen ja nukkuminen niin jälkimmäinen on voittanut ja ratkaisu on aina tuntunut aamulla hyvältä.

Mikään muu ei tosin ole päivittämättä, valmennus pyörii ja nettisivut ovat ajan tasalla. Uintiin liittyvää kirjoittamista tulee kyllä tehtyä lähes päivittäin mutta niitä sanoja ja suurimmaksi osaksi numeroita pääsevät tarkastelemaan vain ryhmäni uimarit ohjelmiani toteuttaessaan.

Valmennus todellakin pyörii ja tilanne on kokonaisuudessaan parempi nyt kuin syksyllä monen uimarin kohdalla vaikkei se huono ollut silloinkaan. Eteenpäin on kuitenkin menty monella eri tasolla ja ennätyksiä on uitu jo vaikka kausi ei ole lähelläkään päätöstään.

Edellinen blogini oli kirjoitettu helmikuussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Muuan maailmanmestari Jani Sievinen kävi Kotkassa vetämässä tekniikkatreenejä. Hänen uransa parhaat vuodet osuivat välille 93 - 97. Vuonna 1993 olin 15-vuotias aktiivinen, ahkerasti harjoitteleva kilpauimari ja alitin 100 VU:ssa ensimmäisen kerran minuutin kotihallissa marraskuisissa Norppa-uinneissa. Käsi päätyyn, ja ennen kuin silmäni näkivät aikaani ajanottotaululta tiesin alittaneeni minuutin. Koska Eeva huusi: " - Hyvä Timo !" Ja Eeva valmentaa Lappeenrannassa vieläkin. Noina 90-luvun vuosina tuntui olevan lähes joka viikko Urheiluruudun lähetyksessä sama uutinen: Jani Sievinen on uinut uuden Suomen ennätyksen. Ellei kyseessä ollut sitten peräti PE, EE tai ME. Yhden ME:n sain todistaakin.

Lyhyen radan SM-uinnit kotihallissa Lappeenrannassa 1996. Valaistusta oli parannettu, hallia puunattu ja lisäkatsomo rakennettu, jolle oli myös todella tarvetta. Esa Sievinen ja Kari Ormo kertoivat lehdistölle että Jani hakee 400 SKU:ssa maailmanennätystä. Sama tarina oli kerrottu jo monta kertaa aiemmin, menestyksekkäästi. Ilta saapuu ja miesten 400 SKU tulee vuoroon. Halli on tupaten täynnä eikä varmaan koskaan tule näkemään moista ihmismäärää. Minä istun yläkatsomon takarivissä ja lopulta joudun seisomaan kaiteella nähdäkseni jotain kun edessä olevat nousevat ylös kun jostain tulee vielä lisää ihmisiä katsomaan käykö ennustus toteen. Yleisön ääni hallissa on kova jo ennen lähtöä ja kuuluttaja osaa asiansa, nostattaen nälkää vielä lisää. Startti. Jani on aivan omaa luokkaansa, muut jäävät heti kättelyssä. Väliaikoja alkaa tulla. 100 m. Perhonen on uitu riittävän vauhdikkaasti. Käännökset napsahtavat kohdilleen täydellisesti. 200 m. Selkä vain paransi asemia ME:n suhteen, marginaali kasvoi. 300 m. Rintakin sujuu. Vain viimeinen sata metriä ja kaikki tietävät että vaikka tilanne näyttää hyvältä niin viimeiset metrit ovat ne tuskaisimmat. Syke maksimissa, happivelka ahdistaa ja maitohappo käskee lihaksia lopettamaan toimintansa. Mutta mielen täytyy voittaa nuo kaikki ja ohittaa kipu. 350 m. Koko halli on noussut seisomaan ja ei ole epäilystäkään kuuleeko Jani yleisön äänen altaaseen. Viimeinen piikki ja ääni hallissa kasvaa entisestään ja Jani kiristää. Kädenlyönti maaliin: 4.06,03 uusi maailmanennätys on syntynyt ! ! ! Huutomyrsky oli aivan käsittämätön ja yksi hienoimmista kokemuksistani uinnin parissa.

Vuosina 1993 ja 1994 uinnin harrastajamäärien kasvu oli todella voimakasta pääasiassa herrojen Sievinen ja Kasvio ansiosta. Samalla myös taso nousi, joka yleisesti ottaen oli tietysti hyvä asia mutta toisaalta ärsyttävä koska nuori uimari ( eli mä ) joutui nyt tekemään yhä enemmän töitä päästäkseen tuloslistoissa korkeammalle kun oli juuri ennen buumin alkua päässyt hyville sijoille. Hienoja suomalaisia uintivuosia ja hienoja kisoja. Sievinen - Darnyi 400 SKU Sheffield -93, lukuisat Suomi-Ruotsi asetelmat kun Kasvio otti Holmertzista mittaa 200 ja 400 VU:ssa... Liimautuminen tv:n ääreen oli varmaa.

Takaisin kevääseen 2010 ja Kotkan uintimaailmaan. Sievisen vierailun lisäksi maaliskuussa kisattiin Kouvolassa ja perustin seuralle Youtube-kanavan. Huhtikuussa toteutettiin ensimmäinen kaksipäiväinen kilpailukiertue Helsinki - Hyvinkää ja loppukuusta olimme perinteisellä leirillä Jyväskylässä perjantaista sunnuntaihin. Tekemistä on siis riittänyt koko ajan todella paljon pelkkien treenien pyörittämisen lisäksi ja tuntuu että ei ole mikään ihme jos blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja vaikka se minua hieman häiritseekin kuten muutkin "pitäisi tehdä-tyyppiset asiat" niin kuten aikaisemminkin totesin olen nukkunut yöni hyvin.

Torstaina seuran kaikki ryhmät lähtevät kisoihin Heinolaan. Mielenkiintoista nähdä kaikkien uimarien osalta minkälaista vauhtia mennään.

Kaiken kiireen keskellä olen valokuvaamaankin joskus ehtinyt. Kuva muistelee vielä mennyttä talvea kotinurkilta, toivottavasti myös ensi talvesta tulee luminen eikä loskainen.

Harjoituksissa keuhkorepeämä...

.....neljä murtunutta kylkiluuta ja onnettomuuden jälkeinen päätös: osallistun kilpailuun. Laji: sprinttihiihto. Tulos: olympiapronssia. Tekijä: Slovenian Petra Majdic. Asenne, intohimo lajia kohtaan, henkistä kovuutta: löytyy.... Photo by Assosiated Press

Telinevoimistelua

Eilen oli taas treeni Sampotalolla ja paikalla hyvä määrä uimareita. Olin aikaisemminkin katsellut näyttämön vierellä olleita nojapuita ja lopulta päätin pystyttää ne käyttöön. Uusi, iso harjoitusväline herätti uimareissa useamman laatuisia tunteita uteliaisuudesta jännitykseen. Monet kovivat asian hauskaksi, joka tuskin koskaan on urheilussa haitaksi. Nuoremmille uimareille teline oli myös hyvin haastava, joskin heille ehkä säädettynä hieman korkeaksi. Yleensä ottaen olin yllättynyt siitä kuinka paljon positiivista mielenkiintoa yksi telinevoimistelulaite herätti. Ehkä syy mielenkiintoon oli uutuudenviehätys ? Kysyin uimareilta onko heillä koulussa enää telinevoimistelua ? Yläaste - ja lukioikäiset vastasivat että ala-asteella. Ala-asteella olevat eivät puolestaan tienneet edes telineen nimeä. Ilmeisesti telinevoimistelu, tuo yksi monipuolisimmista urheilulajeista tekee Suomen koululaitoksessa kuolemaa, joka on mitä suurin harmi. Koululiikunnan määrä on liian pieni ja ilmeisesti liikunnanopettajat liian usein menevät matalinta aitaa ja tunneilla pelataan jotain. Mutta jos ajatellaan lapsen elämää kouluiästä eteenpäin: kumpi on hyödyllisempää ? Kyky lyödä tai potkia palloa vai kyky hallita omaa vartaloaan ja omata esim. hyvä tasapaino ? Jos olisi tilat ja välineet helposti käytettävissä sisällyttäisin ehdottomasti telinevoimistelun seuramme uimareiden harjoitusohjelmaan, etenkin nuorimmille.

Treenejä kohti Riihimäkeä

Mastersien lyhen radan SM-kisat ovat Riihimäellä maaliskuun lopussa. Treenit ovat olleet käynnissä jo pitkän aikaa, mutta sairastelu ja muut kiireet ovat hieman vaikeuttaneet projektia. Pari viikkoa sitten osallistuin Larin ryhmän treeneihin. Heitä oli sen verran paljon että uimareita riitti kahdelle radalle ja ajattelin että homma helpottuu kun uin samaa kuin he kun kerran olen samalla radalla. Kokemus oli varsin mukava, vaihtelua yksin puurtamiseen. Rinnalla uiva Jusu piti yllä hyvää vauhtia, josta ei tietenkään voinut juurikaan jälkeen jäädä. Hän oli siis toisella radalla ja uimme sarjaa samalla lähtöpaikalla. Seuran lisäksi bonusta oli se ettei tarvinnut miettiä että mitä uisi, joku muu oli tehnyt suunnittelutyön. Lari oli antanut raamit ja Janne oli miettinyt yksityiskohdat, hän myös veti treenin. Sarja oli ok ja aion uittaa sen omalle ryhmälleni. Muutaman kohdan tosin teen toisin ja ne ideat tulivat jo sarjaa uidessa. Treenin kaikki sarjat mentiin räpylöillä ja seuraavana päivänä uidessa jalat tuntuivat oudoilta ja käännöksiin mentäessä olin alkuun täysin hukassa. Syy oli siinä että eilen menin käännöksiin paljon nopeammin kuin tänään ilman räpylöitä ja etäisyyden / nopeuden arviointi ei ensin sujunut. Jos treeni sisältää paljon räpylöillä tai lättäreillä uintia tulisikin lopussa aina uida ilman niitä, muistuttaa itseään totuudesta; minkä verran ihan oikeasti saa tuotettua voimaa jaloilla ja kuinka hyvän otteen saa käsillä vedestä. Ehkä sitten seuraavan treenin alku on helpompi. Olisin näin tehnytkin eilen mutta ei ollut aikaa verrata enempää, piti nousta altaasta ja valmistautua taas valmentamaan. Tämän päivän lehdessä eräs venäläinen jääkiekkovalmentaja sanoi että lajin tärkein taito on luistelu. Näin se varmasti onkin. Vastaava ominaisuus uinnissa ? Yksinkertaisesti tekniikka, jota tulee harjoitella jokaisessa harjoituksessa. Jos ei muuten niin ainakin uiden ajatuksen kanssa eikä "aivot narikassa" kelaillen.