Mennyt vuosi 2009

Vuonna 2009 tuli tietysti myös uitua, valmennettua ja tehtyä kaikkea siihen liittyvää. Ryhmä meni kokonaisuudessaan eteenpäin, ketkä enemmän ketkä vähemmän. Sairastelut ja vammat veivät veronsa usemmalta uimarilta. Niiden osalta tulee mieleen että 2010 tuskin voi olla huonompi.

Valmennukseen tuli mukaan enemmän vakioituja elementtejä ja tuolla tiellä todennäköisesti jatketaan myös tulevana vuonna, ohjelmointi tulee sisältämään enemmän vakiosarjoja, jotka on suunniteltu uimarin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Vakiosarjaa, joka on kaikille ryhmän uimareille sama tullaan tuskin näkemään ellei testejä sitten lasketa sellaisiksi.

Harjoittelurutiini alkoi löytymään loppuvuoden aikana, jossa jokaisella viikon aikana tehtävällä harjoituksella on oma roolinsa. Silti tuntuu että jotain on vielä parannettavaa viikon rytmityksen kanssa, viimeiset palat ovat loksahtamatta kohdalleen. Ehkä asiaa parantaa hieman kunhan tarkastamme Larin kanssa kausisuunnitelmiamme, katsomme että teemme kutakuinkin samanlaisia asioita samoilla viikoilla kun ryhmillämme on jo kolme yhteistä harjoitusta viikossa.

Kokonaisuutena valmenuksessani prosessi jatkuu oleellisten asioiden löytämiseksi ja jättämällä asioita pois, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Olo tulevan vuoden suhteen on levollinen, tuntuu että vuodesta tulee mielenkiintoinen. Yksi suuri kysymysmerkki ilmassa on mikä on uimarien tahtotila ja motivaatio harjoitella, kuka jaksaa tehdä töitä riittävän säännöllisesti, harjoituksesta ja viikosta toiseen ?

Aika kuluu, vuosi vaihtuu, uimarit vanhentuvat ja he muuttuvat sen mukana ihmisinä ja harjoittelijoina. Vastuuta harjoittelusta on annettava ajan myötä yhä enemmän uimarille itselleen.

Kello on nyt 23.34. Pitäisi suunnitella huominen Sampotalon treeni sekä mielellään koko tuleva viikko. Tai kunhan ainakin huominen. Huomenna myös paluu töihin. Työkavereita lähtee näkemään mielellään, töitä ei niinkään. Mutta kai se on pakko kun lotossa ei taaskaan ollut kuin kolme oikein. Parin viikon lomautus / loma meni nopeasti jouluineen. Kerran ehdin käydä valokuvaamassakin kotinurkilla. Pakkasta oli vajaa parikymmentä astetta mutta kakkoskamera toimi, vaikkakin vähän jähmeästi.

365.

Vuoden viimeinen päivä, ja se on ollut raskas vaikka Espoossa ei olisikaan murhattu viittä ihmistä. Rakas perheenjäsen, kavereista parhain, jonka uskollisuudelle ei taida oikein mikään vetää vertoja pääsi tänään leikkaukseen. Yleensähän leikkauksesta sanotaan että joutui sellaiseen mutta minusta on kuitenkin onni että näin osaavaa ja ammattitaitoista eläinlääkintää löytyy. Jotain parannettavaa keksin kuitenkin heidänkin toiminnastaan mutta en tiedä onko se oleellista tai järkevää. Voi olla että he ovat määrittäneet oleellisen ja järkevän keskittämällä voimavaransa eläimen hoitoon ja eivät niinkään ota huomioon omistajaa, joka saattaa järkyttyä kun eläin näyttää ja tuntuu kuin kuolevan kun nukutusaineet alkavat toimia. Vaikka järki sanookin että näin tämän kuuluukin mennä ja mitään hätää ei ole. Mutta ehkä tuon ajatuksen ammattilaiset olisivat voineet vahvistaa lauseella tai parilla ja jatkaa sitten varsinaista hoitoaan. Niin tai näin, odotan kesää yhä kovemmin vaikka olenkin suuri talven fani. Odotan kesää läheisessä metsässä, jossa haluan nähdä tyttäreni kävelevän kanssani. Nyt mennään vielä kontaten. Ja tilaa metsässä on myös muillekin. Eräälle, jonka kanssa voi todistaa täydellisen puhdasta liikunnan riemua.

Joulua kohti

Piiiitkä aika kun olen jotain kirjoittanut. Aiheita olisi ollut mutta ei oikein aikaa tehdä hyvä tai edes jollakin tapaa järkevä teksti. Kun ei tahdo puolivillaista tehdä niin sitten jää tekemättä, tehdään joko kunnolla tai sitten ei ollenkaan.

Nyt olen "lomalla", kävin vetämässä maanantain treenit ja menen seuraavan kerran hommiin taas maanantaina. Lainausmerkit tarkoittavat sitä että vaikka en mene hallille niin teen lähes päivittäin enemmän tai vähemmän jotain valmennukseen liittyvää. Kohta pitää kirjoittaa ohjelma huomiselle, Paavo vetää. Äsken ilmoitin kotikisoihin viestijoukkueita, sekä itseni 100 SKU:n.

Aion uida sen lyhyen radan Masters-kisoissa maaliskuussa, joten ajattelin hankkia vähän kisakokemusta tuolta matkalta. Edellisen kerran uin sen 2008, silloinkin Mastersien SM-kisoissa. Tuolloin mitali meni alkeelliseen virheeseen, joka olisi korjaantunut jos lajia olisi tullut harjoiteltua enemmän. Johdin 50 m jälkeen mutta rintauinnin pintaantulossa pysäytin vauhtini hyvinkin tehokkaasti vetämällä jalat liian koukkuun, jolloin siis etureidet tekevät vastusta. Olin lopulta neljäs. Tuota sijoitusta lähdetään parantamaan mutta toinen syy lajivalintaan on että 100 SKU on myös yksi suosikkimatkoistani.

Aurinkoinen kuva keskelle tätä pakkastalvea, se on myös vuodelta 2008, jolloin olin ihan oikealla lomalla Madeiralla.