Mikään muu ei tosin ole päivittämättä, valmennus pyörii ja nettisivut ovat ajan tasalla. Uintiin liittyvää kirjoittamista tulee kyllä tehtyä lähes päivittäin mutta niitä sanoja ja suurimmaksi osaksi numeroita pääsevät tarkastelemaan vain ryhmäni uimarit ohjelmiani toteuttaessaan.
Valmennus todellakin pyörii ja tilanne on kokonaisuudessaan parempi nyt kuin syksyllä monen uimarin kohdalla vaikkei se huono ollut silloinkaan. Eteenpäin on kuitenkin menty monella eri tasolla ja ennätyksiä on uitu jo vaikka kausi ei ole lähelläkään päätöstään.
Edellinen blogini oli kirjoitettu helmikuussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Muuan maailmanmestari Jani Sievinen kävi Kotkassa vetämässä tekniikkatreenejä. Hänen uransa parhaat vuodet osuivat välille 93 - 97. Vuonna 1993 olin 15-vuotias aktiivinen, ahkerasti harjoitteleva kilpauimari ja alitin 100 VU:ssa ensimmäisen kerran minuutin kotihallissa marraskuisissa Norppa-uinneissa. Käsi päätyyn, ja ennen kuin silmäni näkivät aikaani ajanottotaululta tiesin alittaneeni minuutin. Koska Eeva huusi: " - Hyvä Timo !" Ja Eeva valmentaa Lappeenrannassa vieläkin. Noina 90-luvun vuosina tuntui olevan lähes joka viikko Urheiluruudun lähetyksessä sama uutinen: Jani Sievinen on uinut uuden Suomen ennätyksen. Ellei kyseessä ollut sitten peräti PE, EE tai ME. Yhden ME:n sain todistaakin.
Lyhyen radan SM-uinnit kotihallissa Lappeenrannassa 1996. Valaistusta oli parannettu, hallia puunattu ja lisäkatsomo rakennettu, jolle oli myös todella tarvetta. Esa Sievinen ja Kari Ormo kertoivat lehdistölle että Jani hakee 400 SKU:ssa maailmanennätystä. Sama tarina oli kerrottu jo monta kertaa aiemmin, menestyksekkäästi. Ilta saapuu ja miesten 400 SKU tulee vuoroon. Halli on tupaten täynnä eikä varmaan koskaan tule näkemään moista ihmismäärää. Minä istun yläkatsomon takarivissä ja lopulta joudun seisomaan kaiteella nähdäkseni jotain kun edessä olevat nousevat ylös kun jostain tulee vielä lisää ihmisiä katsomaan käykö ennustus toteen. Yleisön ääni hallissa on kova jo ennen lähtöä ja kuuluttaja osaa asiansa, nostattaen nälkää vielä lisää. Startti. Jani on aivan omaa luokkaansa, muut jäävät heti kättelyssä. Väliaikoja alkaa tulla. 100 m. Perhonen on uitu riittävän vauhdikkaasti. Käännökset napsahtavat kohdilleen täydellisesti. 200 m. Selkä vain paransi asemia ME:n suhteen, marginaali kasvoi. 300 m. Rintakin sujuu. Vain viimeinen sata metriä ja kaikki tietävät että vaikka tilanne näyttää hyvältä niin viimeiset metrit ovat ne tuskaisimmat. Syke maksimissa, happivelka ahdistaa ja maitohappo käskee lihaksia lopettamaan toimintansa. Mutta mielen täytyy voittaa nuo kaikki ja ohittaa kipu. 350 m. Koko halli on noussut seisomaan ja ei ole epäilystäkään kuuleeko Jani yleisön äänen altaaseen. Viimeinen piikki ja ääni hallissa kasvaa entisestään ja Jani kiristää. Kädenlyönti maaliin: 4.06,03 uusi maailmanennätys on syntynyt ! ! ! Huutomyrsky oli aivan käsittämätön ja yksi hienoimmista kokemuksistani uinnin parissa.
Vuosina 1993 ja 1994 uinnin harrastajamäärien kasvu oli todella voimakasta pääasiassa herrojen Sievinen ja Kasvio ansiosta. Samalla myös taso nousi, joka yleisesti ottaen oli tietysti hyvä asia mutta toisaalta ärsyttävä koska nuori uimari ( eli mä ) joutui nyt tekemään yhä enemmän töitä päästäkseen tuloslistoissa korkeammalle kun oli juuri ennen buumin alkua päässyt hyville sijoille. Hienoja suomalaisia uintivuosia ja hienoja kisoja. Sievinen - Darnyi 400 SKU Sheffield -93, lukuisat Suomi-Ruotsi asetelmat kun Kasvio otti Holmertzista mittaa 200 ja 400 VU:ssa... Liimautuminen tv:n ääreen oli varmaa.
Takaisin kevääseen 2010 ja Kotkan uintimaailmaan. Sievisen vierailun lisäksi maaliskuussa kisattiin Kouvolassa ja perustin seuralle Youtube-kanavan. Huhtikuussa toteutettiin ensimmäinen kaksipäiväinen kilpailukiertue Helsinki - Hyvinkää ja loppukuusta olimme perinteisellä leirillä Jyväskylässä perjantaista sunnuntaihin. Tekemistä on siis riittänyt koko ajan todella paljon pelkkien treenien pyörittämisen lisäksi ja tuntuu että ei ole mikään ihme jos blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja vaikka se minua hieman häiritseekin kuten muutkin "pitäisi tehdä-tyyppiset asiat" niin kuten aikaisemminkin totesin olen nukkunut yöni hyvin.
Torstaina seuran kaikki ryhmät lähtevät kisoihin Heinolaan. Mielenkiintoista nähdä kaikkien uimarien osalta minkälaista vauhtia mennään.
Kaiken kiireen keskellä olen valokuvaamaankin joskus ehtinyt. Kuva muistelee vielä mennyttä talvea kotinurkilta, toivottavasti myös ensi talvesta tulee luminen eikä loskainen.
