Valokuvausta

Valokuvauksessa minua kiehtoo sen monipuolisuus ja haastavuus. Jos ennen vanhaan todella erinomaisen ja pysäyttävän valokuvan ottaminen oli vaikeaa niin tänä päivänä se on vielä kovemman työn takana kun digikuvia tuotetaan hyvin helposti hyvin paljon.

24 h uinti oli perjantai-lauantaina ja kamera lauloi. En päässyt aivan sille tasolle mille ajattelin mutta julkaisukelpoista tavaraa kuitenkin seuran nettisivuille. Kuvia todennäköisesti odotetaan jo sinne saapuvaksi ja joskus odotusaika on varsin pitkäkin. Syy on se että kuvien laittaminen sisältää monta työvaihetta ja vapaa-aikani on edelleen vähissä.

Tässä vilkaisu työvaiheista mitä pitää tapahtua ennen kuin kuvat saapuvat seuran nettisivuille kuvagalleriaan:

1. Kuvien lataaminen koneelle. 2. Kuvien läpikäynti, epätarkkojen tai muuten epäkelpojen poistaminen. 3. Kuvien valitseminen. 4. Convertointi. Kuvaan RAW-muodolla, joten kuvat täytyy muuntaa toiseen tiedostomuotoon.

5. Kohinanpoisto. Convertoinnin jälkeen kuvan koko on 36 megatavua ja kohinanpoisto myös pienentää kuvan kokoa noin 5 megatavuun. Koon vähentyminen auttaa jatkokäsittelyssä pakkauksen osalta.

6. Kuvankäsittely. Rajaus, tarvittaessa suoristus, valoisuus, värit, kontrasti, koon muutos, terävöitys, pakkaus nettikokoiseksi noin 150 - 400 kilotavuun. Nykyään käsittelen kuvia vain sen verran kuin tarvitsee, joskus ei juuri lainkaan ja säästän siinä aikaa.

7. Kuvagallerian luonti, kuvatekstien kirjoittaminen.

8. Kuvagallerian linkittäminen nettisivuille.

9. Kuvagallerian lataaminen sivuille.

10. Kuvagallerian toimivuuden testaaminen.

Jotkin työvaiheet ovat nopeita, toiset hitaita mutta joka tapauksessa aikaa kuluu useimmiten ilta jos toinenkin. Mutta mikä tärkeintä tämä kaikki on kuitenkin mukavaa puuhaa, kunhan muistaa mennä myös jossain vaiheessa nukkumaan.

Tällä hetkellä minulla on kaksi kuvagalleriaa työn alla: kuvat suotreenistä ovat vaiheessa 6 ja kuvat 24 h uinnista vaiheessa 2.

Alla oleva kuva on otettu Tallinnassa, urheiluakatemian valmentajien matkalla. Toisena päivänä oli hieman aikaa harrastaa katuvalokuvausta, yksi lempiaiheistani.

Rahan valta

Tänään oli ensimmäinen työpäivä kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tunti töitä jonka jälkeen palaveri, jossa kerrottiin ensi viikolla alkavista YT-neuvotteluista. Hautajaistunnelma laskeutui koko työpaikalle ja hirtehishuumori alkoi kukkia. Lomautuksia tulee varmasti ja myös todennäköisesti jonkin verran irtisanomisia.

Oma tilanteeni ? Fifty-sixty. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani yksi firman monitaitoisimmista ja ahkerimmista työntekijöistä. Mutta maailma ei ole reilu, ja monesti ahkeruuteni ja luonteenomainen täydellisyyteen pyrkimiseni on valunut enemmän tai vähemmän täysin hukkaan. Kun kaikki on tehty voi vain toivoa ja valmistautua pahimpaan.

Voi tulla taas aika kun mietin mitä kaikkea osaan ja mitä siitä voin muuttaa rahaksi. Ja nyt jos koskaan tiedän mitä ja ketä varten sen teen.

Mukavuudenhalua osa III

Lauantain treeni oli raskas vetää, uimme testejä. Koko ajan piti olla tarkkana kellon kanssa, kirjata ajat ylös ja pitää huoli että kaikki paikalla ollutta yhdeksän uimaria tekivät oikeita asioita. Kotiin tultuani olo oli aika kuitti. Oma vikani, pitää ensi kerralla organisoitua vielä paremmin. Valmennustyylini on aika yksityiskohtainen ja siksi raskas. Jos tämä syyskausi olisi maalaus minun pitäisi ehkä vaihtaa ohuesta kärpänkarvasiveltimestä telaan. Ainakin välillä.

Olen tämän tiennyt aina mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi: kukaan ei tule antamaan minulle enemmän vapaa-aikaa. Se pitää tehdä itse. Päätin että jatkossa keskiviikko, viikon toinen valmennuksesta vapaa päiväni on tästä edes päivä, jolloin en tee mitään uintiin liittyvää. Tähän mennessä olen keskiviikkoisin tehnyt yleensä jotain suunnittelua valmennuksen eteen, se saa nyt jäädä. Saatan itse treenata jollain tapaa mutta mielentila siinä puuhassa on hyvin erilainen.

Ja mitäs tuossa kalenterissa näkyy ensi keskiviikon kohdalla... Tapaaminen selkäklinikalla valmennusprojektin merkeissä ja seuran kokous... No aloitetaan sitten seuraavana keskiviikkona. Jos lähtisi vaikka lähimetsiin koiran kera valokuvaamaan, se rentouttaa. Ohessa yksi moiselta reissulta otettu kuva.

Mukavuudenhalua osa II

Ryhmäni treenaa keskiviikkoisin Larin ryhmän kanssa, jolloin minulla on vapaapäivä harjoituksien vetämisestä, suunnittelutyö yms. sen sijaan on aika lailla päivittäistä.

Oma treeni tänään oli juoksulenkki koiran kanssa. Autolla ensin lenkin alkupäähän ja sitten kohti uutta tuntematonta reittiä. Satoiko lenkin aikana ? Sanotaan näin että kotiin tullessa "-märkä kuin uitettu koira" sopi meihin molempiin. Jos taivaalta tullut edessä näkyvä harmaa matto ei jotain osaa vaatteistani kastellut niin sen hoitivat kapean polun viereltä kurkottaneet oksat ja lehdet. Mutta tiesin kastuvani ja nimenomaan halusin lähteä siihen säähän juoksemaan.

Joku väsynyt tihkusade ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta tämänpäiväinen myrsky: mahtavaa. Hienoa vastapainoa kaikille leppoisille hellepäiville. Metsä tuntuu olevan kuin elossa kun kova tuuli puhaltaa puut kohti. Koiraa ilma ei tuntunut haittavaan, ehkä siksi että juoksuvauhti oli sateen piiskaamana yllättävän kova ja vauhdikas meno on aina hänestä varsin kivaa.

Samalla lenkillä tuli testattua myös uusi juomapullovyö, jota etsiskelin jonkin aikaa seuraavanlaisista vaihtoehdoista:

1. Urheiluliike 35 €

2. Nettikauppa 14 €

3. Tavaratalon alekori, normaali vyölaukku 3 €. Päädyin viimeiseen, toimii riittävän hyvin kunhan on paikallaan ollessa epämukavan tiukalla, jolloin se on juostessa sopivan tiukalla. Nyt voi ottaa juomaa mukaan, josta riittää sekä itselle että koiralle ja puhelinkin mahtuu toiseen taskuun. Tarkoitukseni ei ole olla treenatessa tavoitettavissa mutta jos vaikka tulee mörkö ja pitää soittaa apua.

Moni ei olisi lähtenyt myrskyyn juoksemaan koska kastuminen ei ole mukavaa. Kieltämättä en itsekään erityisemmin nauttinut märistä sukista ja kengistä, jotka kestivät kuivan tuntuisina noin kaksi minuuttia lenkin alusta. Mutta tiesin nauttivani enemmän siitä tunteesta kun saan koneen kunnolla käyntiin ja kisaan itseäni, koiraa ja säätä vastaan. Minulle se on mukavaa, haasteen läsnäolo.

Kuinka saada tuota asennetta valmennettaviin ? Kysyn sitä itseltäni enemmän yleisellä tasolla kuin nykyistä tilannetta pohtien sillä samaa asennetta löytyy nykyisestä ryhmästäni hyvin. Joka tapauksessa, olin erittäin tyytyväinen tämän päivän harjoitukseeni ja se jätti hyvän fiiliksen. Ainoa mikä kaduttaa on että en tajunnut ottaa autolle kuivia vaihtovaatteita. Olisin helposti voinut vaihtaa vaikka koko vaatekerran, olin todennäköisesti ainoa ihminen metsässä parin kilometrin säteellä. Kuva on lenkkimaastojen tienoilta, maisema näytti aika lailla tältä, auringonpaisteen tilalla oli vain kaatosade.

Mukavuudenhalua

Eilen omassa treenissäni uidessani tulin päätyyn ja totesin mielessäni; nyt voisi laittaa lätkät käteen ja uida niillä. Siinä vaiheessa olin uinut jo useamman reipasvauhtisen vinstan ja rasitus painoi jo jonkin verran. Halusin tunteesta pois, lätkät laittamalla tietäisin uivani rennommin, olo tuntuisi mukavammalta. Jätin lätkät laittamatta ja jatkoin sarjaa ja jopa kiristin vauhtia. En antanut itseni astua mukavuusalueelle. Mitä kestävyysominaisuuksien kehittämiseen tulee niin valmentajan täytyy viedä valmennettavansa säännöllisesti riittävän pitkäksi ajaksi epämukavuusalueelle, jotta kestävyysominaisuuksissa saadaan aikaan kehittymistä. Onnistuin siinä nyt itse kun en antanut rasituksen laskea. Mukavuusaluettakin kuitenkin tarvitaan. Se on yksi osa valmentajan työkaluja, joiden välillä haetaan jatkuvasti optimaalista tasapainoa. Välillä rasituksen tulee olla hyvinkin voimakasta mutta välillä asioiden täytyy tuntua myös mukavilta, helpoilta. Tekniikka on uinnin tärkein ominaisuus ja sen harjoittelussa mukavuusalue nousee arvoonsa. Etenkin jos harjoitellaan jotain uutta asiaa tuntuu oppi menevän tehokkaammin perille jos se on myös mukavaa. Tätä kautta rakennetaan tekniikalle hyvä pohja, jonka pitää toimia myös kisatilanteessa kun olo on lajin loppuosuuksilla epämukava.

Erään elämän ensimmäiset juhlat

Talo täynnä lähisukua, kummeja, ystäviä, yksi kaapuun pukeutunut virkaatekevä sekä yksi hämmentynyt päivänsankari, joka nimettiin Ronja Eveliinaksi. Myös vartiopäällikkö oli hieman hämmentynyt mutta onneksi valtaosa oli aikaisemmin tavattuja ihmisiä.

Tänään ei siten treenattu ryhmän osalta eikä itsekään mutta huomenna sitten taas levänneellä kropalla töihin.

Kuvassa Ronja kummisetänsä sylissä.

Treenit alkaneet

Ryhmän harjoitukset ovat alkaneet, takana on jo yksi viikko. Samoin omat harjoitukseni ovat toden teolla alkaneet. Olen koko ajan juossut koiran kanssa ja tehnyt jonkin verran punttia mutta nyt olen alkanut jälleen uida. Jos päätavoite on Mastersien SM-kisat lokakuun lopussa niin uintikuntoa ei yksinkertaisesti saa pelkällä juoksulla ja puntilla vaikka yleiskunto oliskin noiden harjoitusmuotojen myötä hyvä. Uintikunto on asia erikseen.Treenaan nyt myös säännöllisemmin, joka on ehdoton edellytys kunnon kehittymiselle.

Lisämotivaatiota saadakseni julkistan harjoituspäiväkirjani, linkki löytyy seuran sivujen päävalmentajan palstalta, sieltä jostain kuusipuiden lomasta. Lähtötilanne on hyvä, testiuinti antoi ajaksi 1.01 eli siitä pitäisi saada kolmessa kuukaudessa noin kaksi sekuntia pois niin tavoite minuutin alittamisesta täyttyisi. Harjoituspäiväkirjassa löytyy merkittynä syksyn aikana tulevia kisoja. Osallistun varmasti joihinkin, tuskin kaikkiin, riippuu hyvin pitkälti siitä minkälaiset lajit kisoissa on.

Treenit saavat hyvän alun kun olen seuraavat kolme viikkoa kesälomalla. Kun katson harjoituspäiväkirjaani niin se on vielä tällä hetkellä hyvin pieni osa siitä mitä uitan ryhmälleni. Mutta kilpaurheilussa ei ole kyse siitä kuka treenaa eniten. Kyse on siitä kuka treenaa fiksuimmin. Ja mikään treenimäärä ei hyödytä urheilijaa jos siitä ei palaudu. Tästä se lähtee...

Kuvassa juoksulenkkikumppanini tekee omia treenejään, kuka sitä aina jaksaisi pelkkää juoksemista tehdä, välillä pitää lentää.