Mukavuudenhalua osa II

Ryhmäni treenaa keskiviikkoisin Larin ryhmän kanssa, jolloin minulla on vapaapäivä harjoituksien vetämisestä, suunnittelutyö yms. sen sijaan on aika lailla päivittäistä.

Oma treeni tänään oli juoksulenkki koiran kanssa. Autolla ensin lenkin alkupäähän ja sitten kohti uutta tuntematonta reittiä. Satoiko lenkin aikana ? Sanotaan näin että kotiin tullessa "-märkä kuin uitettu koira" sopi meihin molempiin. Jos taivaalta tullut edessä näkyvä harmaa matto ei jotain osaa vaatteistani kastellut niin sen hoitivat kapean polun viereltä kurkottaneet oksat ja lehdet. Mutta tiesin kastuvani ja nimenomaan halusin lähteä siihen säähän juoksemaan.

Joku väsynyt tihkusade ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta tämänpäiväinen myrsky: mahtavaa. Hienoa vastapainoa kaikille leppoisille hellepäiville. Metsä tuntuu olevan kuin elossa kun kova tuuli puhaltaa puut kohti. Koiraa ilma ei tuntunut haittavaan, ehkä siksi että juoksuvauhti oli sateen piiskaamana yllättävän kova ja vauhdikas meno on aina hänestä varsin kivaa.

Samalla lenkillä tuli testattua myös uusi juomapullovyö, jota etsiskelin jonkin aikaa seuraavanlaisista vaihtoehdoista:

1. Urheiluliike 35 €

2. Nettikauppa 14 €

3. Tavaratalon alekori, normaali vyölaukku 3 €. Päädyin viimeiseen, toimii riittävän hyvin kunhan on paikallaan ollessa epämukavan tiukalla, jolloin se on juostessa sopivan tiukalla. Nyt voi ottaa juomaa mukaan, josta riittää sekä itselle että koiralle ja puhelinkin mahtuu toiseen taskuun. Tarkoitukseni ei ole olla treenatessa tavoitettavissa mutta jos vaikka tulee mörkö ja pitää soittaa apua.

Moni ei olisi lähtenyt myrskyyn juoksemaan koska kastuminen ei ole mukavaa. Kieltämättä en itsekään erityisemmin nauttinut märistä sukista ja kengistä, jotka kestivät kuivan tuntuisina noin kaksi minuuttia lenkin alusta. Mutta tiesin nauttivani enemmän siitä tunteesta kun saan koneen kunnolla käyntiin ja kisaan itseäni, koiraa ja säätä vastaan. Minulle se on mukavaa, haasteen läsnäolo.

Kuinka saada tuota asennetta valmennettaviin ? Kysyn sitä itseltäni enemmän yleisellä tasolla kuin nykyistä tilannetta pohtien sillä samaa asennetta löytyy nykyisestä ryhmästäni hyvin. Joka tapauksessa, olin erittäin tyytyväinen tämän päivän harjoitukseeni ja se jätti hyvän fiiliksen. Ainoa mikä kaduttaa on että en tajunnut ottaa autolle kuivia vaihtovaatteita. Olisin helposti voinut vaihtaa vaikka koko vaatekerran, olin todennäköisesti ainoa ihminen metsässä parin kilometrin säteellä. Kuva on lenkkimaastojen tienoilta, maisema näytti aika lailla tältä, auringonpaisteen tilalla oli vain kaatosade.