YT-neuvottelut ohi

Neuvottelut ovat ohi ja työpaikkani säilyi mutta lomautus kirpaisee kahden viikon verran. Sekään ei tunnu erityisen pahalta koska monessa kotkalaisessa työpaikassa lomautuksien pituus on ollut kuukausiakin. Irtisanomisia tehtiin firmassa viisi, joista kolme varaston puolelta, kaikki päivävuorosta, jossa itsekin olen ja jatkan nykyistä toimenkuvaani, tavaran vastaanottoa ja isompien erien siirtoa suoraan joko asiakkaalle tai hyllyyn. Loput tavarat siirtyvät hyllytysalueelle, josta tavara liikkuu 2 - 3 päivän kuluttua eteenpäin. Voisin kuvitella että noina kahtena viikkona kun olen lomautettuna voin panostaa valmentamiseen enemmän mutta aika näyttää kuinka käytännössä käy. Lomautuksien ajankohtaa ei ole vielä tiedossa. Kuva on työpaikaltani. Sunnuntaina uidaan kisat Kouvolassa. Osallistun päälajiini 100 m vapariin. En aio juurikaan herkistellä kisaa varten, pieni jumi saakin olla päällä. Tavoitteita on kaksi. 1. Kilpailutilanne on aina kilpailutilanne. Kroppaa ja korvien väliä täytyy muistuttaa miltä se tuntuu. 2. Missä mennään ? Jos loppuaika on huono, on vielä kolme viikkoa aikaa tehdä jotain asialle. Paljoa ei voi tehdä mutta jotain sentään. Jos loppuaika on hyvä mietitään silti mitä vielä voidaan tehdä. Hyvän tuloksen tullessa nousee enemmän esiin palautumisen ajoittaminen kun taas huonon tuloksen kanssa voi olla että kehittäviä harjoituksia tehdään vielä lähellä pääkisoja ja mennään pienellä riskillä ehditäänkö palautua ajoissa.

Energiaa....

...ei ole oikein löytynyt viimeiseen pariin viikkoon. Uni tulee aikaisin ja olo on iltaisin väsynyt, normaalia enemmän. Osa voi selittyä sairastelulla, tai oikeastaan sillä että en ole sairastunut. Usein kun flunssa-aalto iskee en välty siltä mutta oireeni ovat lievempiä. Muut saattavat olla kunnolla kuumeessa mutta itselläni se näkyy vain väsymyksenä. Ehkä kaksikymmentä vuotta urheilullista elämäntapaa on antanut vastustuskyvylle jotain.

Loput väsymyksestä... työ, treenausta, valmentamista uusilla, huonommilla harjoitusolosuhteilla, lapsen hoitoa... ehkä tämä ei olekaan mikään suuri mysteeri. Odotan innolla ensi kuun loppua ja pääkisojani koska sen jälkeen olen luvannut itselleni helpompaa elämää kun en treenaa itse enää niin usein. Enemmän rennompaa olemista itselle ja perheelle.

Valmennus sujuu ok vaikka sopeutuminen uusiin harjoitusolosuhteisiin on vielä käynnissä. Edelliset harjoitusolosuhteet pysyivät käytännössä samana neljä vuotta, joka auttoi rakentamaan raudanlujan rutiinin harjoituksiin. Pohja toimia oli vakaa ja varma, jonka päälle oli helppo rakentaa. Kestää aikansa ennen kuin saamme kokemusta miltä minäkin päivänä tuntuu ja mitä milloinkin kannataa tehdä. Vasta silloin saamme viikoista kaiken tehon irti.

Halliremontti aiheuttaa lisähaastetta entisestäänkin mittavaan urakkaan mutta siihen täytyy vastata. Suomesta löytyy surullisia esimerkkejä kilpauinnin tason merkittävästä laskemisestä halliremontin aikana ja jälkeen esim. Oulusta ja Porvoosta.

Viime viikonloppuna avasimme kilpailukauden ja toistaiseksi olemme koko ryhmää ajatellen tyydyttävissä asemissa tuloskehityksen kannalta. Ennätyksiä tuli ja niissä starteissa, joissa näin ei käynyt emme kuitenkaan olleet valtavan kaukana parhaasta suorituskyvystä. Luottavaisin mielin eteenpäin, on aika vetää sykemittarit esiin ja II kortti hihasta sekä heittää sekaan uimaliiton seminaarin herra Ollbrechtin suosittelemia kovan luokan mausteita.

Hänen sanomansa vahvisti aika pitkälti mihin olen jo jonkin aikaa ohjelmoinnissa pyrkinytkin. Selkeä, vahva viesti elimistölle mitä pitää kehittää milloinkin. Liian pirstaleinen ja monipuolinen ohjelma ei välttämättä kehitä kunnolla mitään, vaikka se saattaakin olla mielenkiintoinen uida. Toisaalta kuitenkin vaikka 5 x 1000 VU olisi selkeä ja vahva, kehittävä viesti elimistölle voi se olla henkiselle puolelle jotain aivan muuta. Ja henkinen puoli on tärkeämpi koska lihakset eivät tee jos mieli ei käske. Joten jälleen kerran valmentaja löytää itsensä tasapainoilemasta kahden suuren asian välillä. Mutta sitähän tämä aina on, kuten esim. rasituksen ja levon suhde.

Tämänkertainen kuva on otettu paluumatkalla uimaliiton seminaarista Vierumäeltä. Kiirettä ei ollut ja päätin pysäyttää hetkeksi ja valokuvata mielenkiintoisen näköistä kalliomaisemaa ja metsää. Metsätiellä tuli vastaan tilusten omistaja, joka oli varsin myötämielinen harrastukseeni. Myös kun kysyin edessä näkyvästä autiotalosta, jollaiset ovat aina kuvauskohteena olleet minusta kiehtovia. Hän sanoi tietävänsä talon tarinan mutta ilmeisesti se ei ole niitä onnellisimpia koska tuon sanottuaan hän jatkoi matkaansa ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Talon lattialla oli sanomalehtiä 70 - luvun lopulta.