skip to main |
skip to sidebar
Otsikko viittaa siihen johonkin, ihmeelliseen ihmiseen tai tapahtumaan, suureen taruun jota kerrotaan mutta jonka olemassaoloa suuresti epäillään. Ainakin se yksi on totta, se josta monesti puhun kun uimme rintauinnin tekniikkaa. Joku siihen todella pystyy.
Ui lähellä pintaa ja pyri eteenpäin. Vie kädet eteen mahdollisimman pienellä vastustuksella ja muista liukua.
Uimarit kuulevat näitä ohjeita kerta toisensa jälkeen koska näissä asioissa tehdään paljon virheitä. Uinti menee liikaa ylös - alas suuntaan, kädet viedään eteen niin että sylissä on kuutio vettä ja jos liukua uinnissa sattuu olemaan niin se tapahtuu liian lyhyenä ja / tai liian syvällä.
Ei niin. Vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=W95oWxC7_bo&feature=autoplay&list=PL0DAD5A523E40575A&playnext=1
Suosittelen ehdottomasti katsomaan kaikki kolme pätkää. Yksi asia ( järkyttävän hyvän uintiasennon lisäksi ) mikä tekee suuren vaikutuksen on tekemisen takana olevan ajatustyön määrä. Hän todella ajattelee mitä tekee ja esim. vaikka hän ui maailman huipulla niin vetojen laskeminen treeneissä kuuluu silti rutiiniin.
Kuten edeltäjäni Imppu sanoi: uinti on älykkäiden ihmisten laji. Ja kiitokset Samille vinkistä tämän pätkän katsomiseen.
Kuvat: peltikattomme ropisee jälleen sateen alla ja niin satoi myös kesällä Helsingissä, jatkan edellisessä postauksessa alkanutta kesän Helsinki-sarjan julkaisemista tässä yhteydessä kun lupasin niitä johonkin nähtäväksi laittaa.
Ja Kouvolan kisat: uinnillisesti meillä meni hyvin ja ihan mielenkiintoisia kuvia tuli saaliiksi ja ne saapuvat seuran sivuille jossain välissä.
Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, kiirettä on pitänyt keväällä lähinnä joulukuisen perheenlisäyksen johdosta. Ja mikä uuteen nousuun ? No ainakin blogikirjoittelun tiheys. Valmennuksen saralla on tänä aikana tapahtunut ja jatkuu edelleen.
Seurassa tapahtuu ja päällä on hyvä energia, josta ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen Samin ryhmä. Samin oma energia on tarttuvaa ja kun toimintaa seuraa tulee olo että täytyy itsekin aktivoitua enemmän ja sillä tiellä ollaan.
Oma uintiharjoittelunikin alkoi toukokuussa kohti parin viikon kuluttua uitavia Mastersien SM-kisoja mutta treenaukseni on ollut epätavallisen paljon sairastelujen ja vammojen sävyttämä, viimeisimpänä päähän iskenyt vyöruusu, joka piti miehen poissa treeneistä turhan pitkään. Tänään kävin ensimmäistä kertaa altaassa kolmeen viikkoon ja fiilis oli varsin huono. 100 VU tuloskunnon voi käytännössä unohtaa, kestävyys tuntuu kärsineen liikaa, vinstalla voi jotain mahdollisuuksia olla.
Huomenna seuran ryhmät osallistuvat Kouvolan kisoihin ja on erittäin mielenkiintoista nähdä minkälaista vauhtia uimarit menevät. Omalle ryhmälleni nämä ovat kauden ensimmäiset viralliset kilpailut Sampoa lukuunottamatta, joka kisasi jo kerran Espoonlahdessa. Kaikki tosin osallistuivat omiin kuukausikilpailuihimme mutta virallinen kisa muiden seurojen uimarien kanssa on aina eri asia.
Kamerat lähtevät huomenna mukaan, niin perinteinen kuin videokin, tarkoituksena tuottaa hyvää materiaalia omaksi ja seuran jäsenien iloksi mutta se tulee olemaan varsin haastavaa. Kouvolan halli ei tarjoa suuria visuaalisia elämyksiä oikein millään tavalla, lähinnä toimitsijoiden käyttämiä valokuvien tappajia; oransseja muovituoleja. Valokin on usein ollut aika tylsä niin pitää yrittää lähestyä kuvia ihmisten kautta.
Kuvat ovat tältä kesältä ja liittyvät uintiin siten että Espoonlahden IKM-finaalin jälkeen jäin pääkaupunkiseudulle valokuvailemaan ja lomailemaan pariksi päiväksi. Varmasti jotkut kummaksuvat näitä kuvia mutta itsestäni yksinkertainen on joskus kaunista, tai ainakin näissä tapauksissa, visuaalisesti miellyttävää.
Ian Thorpe, viisinkertainen olympiavoittaja on tekemässä paluuta, tavoitteena Lontoon olympialaiset tänä kesänä mutta ensin on uitava paikka Australian kivenkovaan uintijoukkueeseen. Kilpailu edustuspaikoista käydään maaliskuussa. Media on ihmetellyt kun uinti ei kulje, vanha mestari ei ole päässyt lähellekään vanhoja ennätyksiään.
Ihmettely johtuu siitä että asiasta kirjoittavat urheilutoimittajat eivät ymmärrä että uinti on kestävyyslaji. Kun Thorpe on uinut ennätysaikansa on niiden takana ollut yli viidentoista vuoden yhtäjaksoinen työ ja vain tällä tavalla saavutetaan menestystä kestävyyslajeissa. Keho on ollut viritetty huippuunsa: tekniikka, hapenottokyky, maitohapon sieto, lihasten hiususonitus, kaikkea tuota on harjoitettu vuosi toisensa jälkeen.
Uinti on myös laji, jossa on pakko harjoitella määrällisesti todella paljon, etenkin jos päälaji on 200 VU eli keskimatka. Kaikesta harjoittelusta täytyy myös palautua, jotta siitä olisi hyötyä. Nyt 29 - vuotiaana palautuminen on varmasti heikompaa kuin huippuvuosina. Miesuimarin sanotaan olevan parhaimmillaan noin 23 - vuotiaana. Ateenan olympialaisissa hän oli 24 - vuotias ja vei kotiin neljä mitalia, joista kaksi kultaa.
Lontoota varten Thorpe aloitti harjoittelemaan syksyllä 2010 oltuaan harjoittelematta vuodesta 2006 lähtien. Onpa todella ihmeellistä että reilussa vuodessa ei päästä lähelle vanhoja huippuaikoja...
