Viestien voimaa

Viesteissä nähdään monesti lajimme suurimmat draaman kaaret. Kaikki suoritukset saavat alkunsa ensin mielessämme ja vasta sitten voimme tuottaa varsinaisen teon fyysisesti. Henkinen puoli on ratkaiseva ja missään se ei korostu niin paljon kuin viesteissä. Mieli täytyy hallita, muuttaa viestin paineet positiiviseksi, eteenpäin vieväksi energiaksi. 

Jos tunne menee yli eikä lainkaan ajattele mitä tekee on draaman aines ilmassa, tai ehkäpä lajiamme ajatellen vedessä. Kun tunne ottaa järjestä vallan on tuloksena usein joko epäonnistuminen tai huippu-uinti. 

Epäonnistuminen ilmenee vaihtorikkona tai liian kovana aloittamisena ja hyytymisenä lopussa. Joskus taas nähdään uimareilta aivan huikeita suorituksia, jotka ovat suhteessa selkeästi uimarin tasoa parempia. Molempia vaihtoehtoja näkee usein ja siksikin viestit ovat niin mielenkiintoisia.

Viestivaihto ei ole vaikea suoritus. Tärkeintä on toistojen määrän tuoma varmuus. Mielestäni maaliintulijan tehtävä on uida NORMAALISTI. Kuinka uidaan normaalisti ? Kun maaliintulosta on kyse niin tottakai täysiä, ja jos kyseessä on VU-viesti niin hengittämättä koska se usein on nopein tapa uida kyseistä lajia.

Jos uimari keskittyy tekemään erityisen selkeän maaliintulon helpottaakseen lähtijää olen sitä mieltä että uintinopeus väistämättä laskee ja kokonaistulos on siten heikompi. Lisäksi kun lähtijä seuraa maaliintulijan uintia niin jos uinti muuttuu erilaiseksi viimeisillä vedoilla on lopputuloksena helposti vaikeammin luettava maaliintulo. Maaliintulija ui normaalisti täysiä maaliin asti ja suurin vastuu vaihdosta on lähtijällä.

Aivan mitä tahansa maaliintulija toki ei saa tehdä. Maaliintuloa täytyy harjoitella yhtä lailla niin paljon että joskus nähtäviä puolittaisia vetoja tai pitkiä liukuja maaliin ei tule. Päätyyn mentäessä vetojen sovittaminen tehdään suurinpiirtein lippujen kohdalla, jotta viimeinen veto voidaan tehdä juuri oikealta etäisyydeltä.

Kuinka sitten joukkuetovereiden ja katsomon tuomien paineiden myötä pidetään pää kasassa ? Harjoittelemalla vaihtoja niin paljon että ne tuntuvat varmoilta, pelkoa vaihtorikkeestä ei ole. Toiseksi pitää harjoitella keskittymään oikean aloitusvauhdin uimiseen myös viestinkin tuomassa paineessa.

Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa niin tuloksena on joko tason mukainen perusuinti tai se huippu-uinti.

Seuran Youtube-kanava sai viimeisimpinä lisäyksinä Pirkkolan SKU-viestit, joissa yhdessä tuli vaihtorike. Kun aikanaan perustin kanavan sanoin että myös epäonnistuneet suoritukset voivat päätyä nähtäville, jotta niistä voidaan oppia ja ponnistaa eteenpäin. Ja uskon että uimarit katsovat mielellään uintitekniikkaansa, käännöstä sekä maaliintuloa ja toivon että löytävät sieltä kehityskohteita. Tekniikan paras mahdollinen kehittäjähän on aina uimari itse.

Sergei ja selkäuinnin salat

Heinäkuinen ilta Kotkan maauimalassa, mukava uida totean ja muitakin uimareita radalta löytyy. Kuten tuokin kaveri, jolla on selkäuinnissaan aikamoisen hyvä ote ja vetopituus. Tekniikalle löytyy selitys kun tunnistan hänen kasvonsa.

Uimari on Sergei Haukka, 24 – vuotias Kouvolan uimareiden edustaja, jolta löytyy useampi Suomen mestaruus selkäuinnissa. Morjestamme, kisoissa on tullut tavattua monesti vuosien varrella ja alamme jutella selkäuinnin tekniikasta, joka loppujen lopuksi johtaa kysymykseeni voisiko hän tulla vetämään selkäuinnin tekniikkaa seuramme junnuille. Ja niinpä tekniikkaharjoitus toteutui torstaina 8.8. Uimareiden lisäksi selkäuintivinkkejä olivat kuuntelemassa valmentajista Sami, Anne ja Päivi.

Kun Sergei puhuu selkäuinnista on hänen sanoihinsa helppo uskoa. Se tunne että mies tietää kokemuksen kautta mistä puhuu välittyy harvinaisen selkeästi ja ehkä siksi uimaritkin tuntuvat kuuntelevan vierailevaa valmentajaa herkin korvin.

Sergein johtoajatus ja tärkein viesti on selkeä.  

– Ajattele mitä teet. Niin paljon että päätäsi voi särkeä harjoituksen lopussa koska olet ajatellut niin paljon.

Mitä uimarin tulisi sitten ajatella ? – Tekniikkaa. 

Laske käsivetoja ja delffareita. Sinun pitää tietää montako delffaria teet liu’uissa, 

jotta et esim. sukeltaisi sallitun 15 metrin yli.

- Samoin täytyy tietää monesko käsiveto on se, 

jonka jälkeen käännytään vatsalleen käännöksen sisäänmenossa. Yksi haastava tekijä lisää selkäuinnissa on se että et näe käsiä uidessasi. Siksi mieti missä asennossa kätesi on vedon aikana, jotta se vie sinua mahdollisimman hyvin eteenpäin.

Uintiasentoon keskityttiin myös, heti alussa. 

– Vartalon täytyy olla kuin rautakangella lävistetty, 

yhtä suoraa linjaa. Pään täytyy pysyä paikoillaan ja sen asento on tärkeä koska se vaikuttaa myös vetotiheyteen, Sergei kertoo ja valmentajat raapustelevat jälleen muistiinpanoja vihkoihinsa. Pään paikallaan pysymistä myös harjoiteltiin uimalla kertakäyttömuki otsalla. 

Yhtenä vähemmän tunnettuna asiana Sergei puhui myös hengityksen merkityksestä selkäuinnissa. 

– Itse sain korjattua aikaisemmin pomppivan selkäuintini tasaisemmaksi alkamalla hengittää joka vedolla eikä vetoparilla.

Delffareitakin treenattiin ja Sergei on tykästynyt Phelpsin malliin, jossa ylävartalo on delffareiden aikana varsin vakaa. Lisävauhdin saamiseksi ohje oli varsin selkeä. 

– Jos haluat kisoissa delffata 15 m niin se täytyy tehdä myös treeneissä, joka liu’ussa.

Kokonaisuutena treeni oli hyvä paketti selkäuinnista vaikka startista ja käännöksestä ei vielä puhuttukaan. Niistä mahdollisesti sitten seuraavalla kerralla, jonka Sergei lupautui pitämään. Hyvää seurojen välistä yhteistyötä, toivottavasti vastavaa toimintaa löytyy jatkossakin.

*Klikkaa ekaa kuvaa niin kuvat aukeavat katseltaviksi isompina.*