En halua mennä takapihaltamme aukeaviin metsiin, yksin. Se tuntuisi väärältä, jotain niin paljon puuttuu. Sinä rakastit metsää niin paljon, etten ehkä sitä koskaan täysin ymmärräkään. Minä rakastin meitä siellä yhdessä. Kumppanuus, me ja metsä, yhtä luontoa. Sinä aina odotit, ennen polun mutkaa, että ehdin mukaan. Ja joskus kun etsimme uusia reittejä sinä olit se joka löysit tien takaisin kotiin.
Mitään en kaipaa niin paljon kuin meitä juoksemassa syksyisessä metsässä, sinä olet terve ja niin käsittämättömän upean näköinen kun juokset, liikkumisen riemu ei ole koskaan säteillyt niin kirkkaasti. Kisaamme, leikimme, löydämme. Olit paras ystäväni. Jonka kanssa leikin liian harvoin kun Ronja syntyi.
Minusta tuli parempi ihminen ansiostasi. Opin huolehtimaan sinusta ja ottamaan sinut huomioon, arvostamaan ulkoilua ja metsiä. Kiitos siitä kaikesta, olit upea koira. Ilman sinua en olisi koskaan tiennyt että eläinkin voi olla niin suuri persoona ja antaa niin paljon.
Katsoessani joitain ottamiani valokuvia yhteisiltä retkiltämme muistan miltä metsä tuoksui. Kuvia on satoja, mutta olisin kyllä voinut ottaa niitä paljon enemmänkin. Kaipaan sinua. Lepää rauhassa, juoksemme vielä yhdessä.
