Viestien voimaa

Viesteissä nähdään monesti lajimme suurimmat draaman kaaret. Kaikki suoritukset saavat alkunsa ensin mielessämme ja vasta sitten voimme tuottaa varsinaisen teon fyysisesti. Henkinen puoli on ratkaiseva ja missään se ei korostu niin paljon kuin viesteissä. Mieli täytyy hallita, muuttaa viestin paineet positiiviseksi, eteenpäin vieväksi energiaksi. 

Jos tunne menee yli eikä lainkaan ajattele mitä tekee on draaman aines ilmassa, tai ehkäpä lajiamme ajatellen vedessä. Kun tunne ottaa järjestä vallan on tuloksena usein joko epäonnistuminen tai huippu-uinti. 

Epäonnistuminen ilmenee vaihtorikkona tai liian kovana aloittamisena ja hyytymisenä lopussa. Joskus taas nähdään uimareilta aivan huikeita suorituksia, jotka ovat suhteessa selkeästi uimarin tasoa parempia. Molempia vaihtoehtoja näkee usein ja siksikin viestit ovat niin mielenkiintoisia.

Viestivaihto ei ole vaikea suoritus. Tärkeintä on toistojen määrän tuoma varmuus. Mielestäni maaliintulijan tehtävä on uida NORMAALISTI. Kuinka uidaan normaalisti ? Kun maaliintulosta on kyse niin tottakai täysiä, ja jos kyseessä on VU-viesti niin hengittämättä koska se usein on nopein tapa uida kyseistä lajia.

Jos uimari keskittyy tekemään erityisen selkeän maaliintulon helpottaakseen lähtijää olen sitä mieltä että uintinopeus väistämättä laskee ja kokonaistulos on siten heikompi. Lisäksi kun lähtijä seuraa maaliintulijan uintia niin jos uinti muuttuu erilaiseksi viimeisillä vedoilla on lopputuloksena helposti vaikeammin luettava maaliintulo. Maaliintulija ui normaalisti täysiä maaliin asti ja suurin vastuu vaihdosta on lähtijällä.

Aivan mitä tahansa maaliintulija toki ei saa tehdä. Maaliintuloa täytyy harjoitella yhtä lailla niin paljon että joskus nähtäviä puolittaisia vetoja tai pitkiä liukuja maaliin ei tule. Päätyyn mentäessä vetojen sovittaminen tehdään suurinpiirtein lippujen kohdalla, jotta viimeinen veto voidaan tehdä juuri oikealta etäisyydeltä.

Kuinka sitten joukkuetovereiden ja katsomon tuomien paineiden myötä pidetään pää kasassa ? Harjoittelemalla vaihtoja niin paljon että ne tuntuvat varmoilta, pelkoa vaihtorikkeestä ei ole. Toiseksi pitää harjoitella keskittymään oikean aloitusvauhdin uimiseen myös viestinkin tuomassa paineessa.

Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa niin tuloksena on joko tason mukainen perusuinti tai se huippu-uinti.

Seuran Youtube-kanava sai viimeisimpinä lisäyksinä Pirkkolan SKU-viestit, joissa yhdessä tuli vaihtorike. Kun aikanaan perustin kanavan sanoin että myös epäonnistuneet suoritukset voivat päätyä nähtäville, jotta niistä voidaan oppia ja ponnistaa eteenpäin. Ja uskon että uimarit katsovat mielellään uintitekniikkaansa, käännöstä sekä maaliintuloa ja toivon että löytävät sieltä kehityskohteita. Tekniikan paras mahdollinen kehittäjähän on aina uimari itse.

Sergei ja selkäuinnin salat

Heinäkuinen ilta Kotkan maauimalassa, mukava uida totean ja muitakin uimareita radalta löytyy. Kuten tuokin kaveri, jolla on selkäuinnissaan aikamoisen hyvä ote ja vetopituus. Tekniikalle löytyy selitys kun tunnistan hänen kasvonsa.

Uimari on Sergei Haukka, 24 – vuotias Kouvolan uimareiden edustaja, jolta löytyy useampi Suomen mestaruus selkäuinnissa. Morjestamme, kisoissa on tullut tavattua monesti vuosien varrella ja alamme jutella selkäuinnin tekniikasta, joka loppujen lopuksi johtaa kysymykseeni voisiko hän tulla vetämään selkäuinnin tekniikkaa seuramme junnuille. Ja niinpä tekniikkaharjoitus toteutui torstaina 8.8. Uimareiden lisäksi selkäuintivinkkejä olivat kuuntelemassa valmentajista Sami, Anne ja Päivi.

Kun Sergei puhuu selkäuinnista on hänen sanoihinsa helppo uskoa. Se tunne että mies tietää kokemuksen kautta mistä puhuu välittyy harvinaisen selkeästi ja ehkä siksi uimaritkin tuntuvat kuuntelevan vierailevaa valmentajaa herkin korvin.

Sergein johtoajatus ja tärkein viesti on selkeä.  

– Ajattele mitä teet. Niin paljon että päätäsi voi särkeä harjoituksen lopussa koska olet ajatellut niin paljon.

Mitä uimarin tulisi sitten ajatella ? – Tekniikkaa. 

Laske käsivetoja ja delffareita. Sinun pitää tietää montako delffaria teet liu’uissa, 

jotta et esim. sukeltaisi sallitun 15 metrin yli.

- Samoin täytyy tietää monesko käsiveto on se, 

jonka jälkeen käännytään vatsalleen käännöksen sisäänmenossa. Yksi haastava tekijä lisää selkäuinnissa on se että et näe käsiä uidessasi. Siksi mieti missä asennossa kätesi on vedon aikana, jotta se vie sinua mahdollisimman hyvin eteenpäin.

Uintiasentoon keskityttiin myös, heti alussa. 

– Vartalon täytyy olla kuin rautakangella lävistetty, 

yhtä suoraa linjaa. Pään täytyy pysyä paikoillaan ja sen asento on tärkeä koska se vaikuttaa myös vetotiheyteen, Sergei kertoo ja valmentajat raapustelevat jälleen muistiinpanoja vihkoihinsa. Pään paikallaan pysymistä myös harjoiteltiin uimalla kertakäyttömuki otsalla. 

Yhtenä vähemmän tunnettuna asiana Sergei puhui myös hengityksen merkityksestä selkäuinnissa. 

– Itse sain korjattua aikaisemmin pomppivan selkäuintini tasaisemmaksi alkamalla hengittää joka vedolla eikä vetoparilla.

Delffareitakin treenattiin ja Sergei on tykästynyt Phelpsin malliin, jossa ylävartalo on delffareiden aikana varsin vakaa. Lisävauhdin saamiseksi ohje oli varsin selkeä. 

– Jos haluat kisoissa delffata 15 m niin se täytyy tehdä myös treeneissä, joka liu’ussa.

Kokonaisuutena treeni oli hyvä paketti selkäuinnista vaikka startista ja käännöksestä ei vielä puhuttukaan. Niistä mahdollisesti sitten seuraavalla kerralla, jonka Sergei lupautui pitämään. Hyvää seurojen välistä yhteistyötä, toivottavasti vastavaa toimintaa löytyy jatkossakin.

*Klikkaa ekaa kuvaa niin kuvat aukeavat katseltaviksi isompina.*

Tarujen yksisarvinen

Otsikko viittaa siihen johonkin, ihmeelliseen ihmiseen tai tapahtumaan, suureen taruun jota kerrotaan mutta jonka olemassaoloa suuresti epäillään. Ainakin se yksi on totta, se josta monesti puhun kun uimme rintauinnin tekniikkaa. Joku siihen todella pystyy.

Ui lähellä pintaa ja pyri eteenpäin. Vie kädet eteen mahdollisimman pienellä vastustuksella ja muista liukua.

Uimarit kuulevat näitä ohjeita kerta toisensa jälkeen koska näissä asioissa tehdään paljon virheitä. Uinti menee liikaa ylös - alas suuntaan, kädet viedään eteen niin että sylissä on kuutio vettä ja jos liukua uinnissa sattuu olemaan niin se tapahtuu liian lyhyenä ja / tai liian syvällä.

Ei niin. Vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=W95oWxC7_bo&feature=autoplay&list=PL0DAD5A523E40575A&playnext=1

Suosittelen ehdottomasti katsomaan kaikki kolme pätkää. Yksi asia ( järkyttävän hyvän uintiasennon lisäksi ) mikä tekee suuren vaikutuksen on tekemisen takana olevan ajatustyön määrä. Hän todella ajattelee mitä tekee ja esim. vaikka hän ui maailman huipulla niin vetojen laskeminen treeneissä kuuluu silti rutiiniin.

Kuten edeltäjäni Imppu sanoi: uinti on älykkäiden ihmisten laji. Ja kiitokset Samille vinkistä tämän pätkän katsomiseen.

Kuvat: peltikattomme ropisee jälleen sateen alla ja niin satoi myös kesällä Helsingissä, jatkan edellisessä postauksessa alkanutta kesän Helsinki-sarjan julkaisemista tässä yhteydessä kun lupasin niitä johonkin nähtäväksi laittaa.

Ja Kouvolan kisat: uinnillisesti meillä meni hyvin ja ihan mielenkiintoisia kuvia tuli saaliiksi ja ne saapuvat seuran sivuille jossain välissä.

Uuteen nousuun

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, kiirettä on pitänyt keväällä lähinnä joulukuisen perheenlisäyksen johdosta. Ja mikä uuteen nousuun ? No ainakin blogikirjoittelun tiheys. Valmennuksen saralla on tänä aikana tapahtunut ja jatkuu edelleen.

Seurassa tapahtuu ja päällä on hyvä energia, josta ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen Samin ryhmä. Samin oma energia on tarttuvaa ja kun toimintaa seuraa tulee olo että täytyy itsekin aktivoitua enemmän ja sillä tiellä ollaan.

Oma uintiharjoittelunikin alkoi toukokuussa kohti parin viikon kuluttua uitavia Mastersien SM-kisoja mutta treenaukseni on ollut epätavallisen paljon sairastelujen ja vammojen sävyttämä, viimeisimpänä päähän iskenyt vyöruusu, joka piti miehen poissa treeneistä turhan pitkään. Tänään kävin ensimmäistä kertaa altaassa kolmeen viikkoon ja fiilis oli varsin huono. 100 VU tuloskunnon voi käytännössä unohtaa, kestävyys tuntuu kärsineen liikaa, vinstalla voi jotain mahdollisuuksia olla.

Huomenna seuran ryhmät osallistuvat Kouvolan kisoihin ja on erittäin mielenkiintoista nähdä minkälaista vauhtia uimarit menevät. Omalle ryhmälleni nämä ovat kauden ensimmäiset viralliset kilpailut Sampoa lukuunottamatta, joka kisasi jo kerran Espoonlahdessa. Kaikki tosin osallistuivat omiin kuukausikilpailuihimme mutta virallinen kisa muiden seurojen uimarien kanssa on aina eri asia.

Kamerat lähtevät huomenna mukaan, niin perinteinen kuin videokin, tarkoituksena tuottaa hyvää materiaalia omaksi ja seuran jäsenien iloksi mutta se tulee olemaan varsin haastavaa. Kouvolan halli ei tarjoa suuria visuaalisia elämyksiä oikein millään tavalla, lähinnä toimitsijoiden käyttämiä valokuvien tappajia; oransseja muovituoleja. Valokin on usein ollut aika tylsä niin pitää yrittää lähestyä kuvia ihmisten kautta.

Kuvat ovat tältä kesältä ja liittyvät uintiin siten että Espoonlahden IKM-finaalin jälkeen jäin pääkaupunkiseudulle valokuvailemaan ja lomailemaan pariksi päiväksi. Varmasti jotkut kummaksuvat näitä kuvia mutta itsestäni yksinkertainen on joskus kaunista, tai ainakin näissä tapauksissa, visuaalisesti miellyttävää.

Thorpen paluu

Ian Thorpe, viisinkertainen olympiavoittaja  on tekemässä paluuta, tavoitteena Lontoon olympialaiset tänä kesänä mutta ensin on uitava paikka Australian kivenkovaan uintijoukkueeseen. Kilpailu edustuspaikoista käydään maaliskuussa. Media on ihmetellyt kun uinti ei kulje, vanha mestari ei ole päässyt lähellekään vanhoja ennätyksiään.

Ihmettely johtuu siitä että asiasta kirjoittavat urheilutoimittajat eivät ymmärrä että uinti on kestävyyslaji. Kun Thorpe on uinut ennätysaikansa on niiden takana ollut yli viidentoista vuoden yhtäjaksoinen työ ja vain tällä tavalla saavutetaan menestystä kestävyyslajeissa. Keho on ollut viritetty huippuunsa: tekniikka, hapenottokyky, maitohapon sieto, lihasten hiususonitus, kaikkea tuota on harjoitettu vuosi toisensa jälkeen.

Uinti on myös laji, jossa on pakko harjoitella määrällisesti todella paljon, etenkin jos päälaji on 200 VU eli keskimatka. Kaikesta harjoittelusta täytyy myös palautua, jotta siitä olisi hyötyä. Nyt 29 - vuotiaana palautuminen on varmasti heikompaa kuin huippuvuosina. Miesuimarin sanotaan olevan parhaimmillaan noin 23 - vuotiaana. Ateenan olympialaisissa hän oli 24 - vuotias ja vei kotiin neljä mitalia, joista kaksi kultaa. 

Lontoota varten Thorpe aloitti harjoittelemaan syksyllä 2010 oltuaan harjoittelematta vuodesta 2006 lähtien. Onpa todella ihmeellistä että reilussa vuodessa ei päästä lähelle vanhoja huippuaikoja...

Yksi valmentaja, kaksi uimaria

Otsikko viittaa lauantain 22.10. aamuharjoituksien osallistujiin. Minä, Annen ryhmästä Iita sekä omasta ryhmästäni Janika. Itse asiassa edellisenä iltana oletusarvona oli että vain Janika tulee. Päätin silti lähteä koska oli fiilistä, päästäisiin tekemään ainakin laadukasta harjoittelua.

Aamulla kävin tekniikkaa Iitan kanssa ja Janika kelasi tekniikkaa, kunnes osat vaihtuivat ja annoin Janikalle tavoitteeksi pitää syke 40 min II alueella eli noin 150 - 175. Tähän lähdettiin uimalla vinstoja eri lajeja. Jokaiselle vedolle otettiin aika ja mitattiin syke. Tavoitteeseen päästiin ja sarjaksi muodostui lopulta 36 x 50 ( 1,8 km ). Aikaa meni lähemmäs 45 min. Jokainen vinsta uitiin lähdöllä, joka piti sarjan erinomaisesti kasassa alusta loppuun. Tekniikoissakaan ei ollut loppupuolella suurempia moitteita.

Erinomaisen laadukas sarja, josta saatava harjoitusvaikutus varmasti kasvattaa kuntoa. Sarjaa voi tarkastella tästä.

Metsä puiden takana

Valmentajat: kun teillä on mahdollisuus käyttää vieraita silmiä niin tarttukaa siihen. Lauantaiaamuna seuran edellinen päävalmentaja Imppu oli tuonut lapsensa Eeron uintiharkkoihin ja kysyin häntä katsomaan Sampon päälajin selkäuinnin tekniikkaa. Tulosta tuli, Imppu löysi hyvän näkökulman käsivetotekniikkaan, jota en itse ollut niin ajatellut.