Mennyt vuosi 2009

Vuonna 2009 tuli tietysti myös uitua, valmennettua ja tehtyä kaikkea siihen liittyvää. Ryhmä meni kokonaisuudessaan eteenpäin, ketkä enemmän ketkä vähemmän. Sairastelut ja vammat veivät veronsa usemmalta uimarilta. Niiden osalta tulee mieleen että 2010 tuskin voi olla huonompi.

Valmennukseen tuli mukaan enemmän vakioituja elementtejä ja tuolla tiellä todennäköisesti jatketaan myös tulevana vuonna, ohjelmointi tulee sisältämään enemmän vakiosarjoja, jotka on suunniteltu uimarin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Vakiosarjaa, joka on kaikille ryhmän uimareille sama tullaan tuskin näkemään ellei testejä sitten lasketa sellaisiksi.

Harjoittelurutiini alkoi löytymään loppuvuoden aikana, jossa jokaisella viikon aikana tehtävällä harjoituksella on oma roolinsa. Silti tuntuu että jotain on vielä parannettavaa viikon rytmityksen kanssa, viimeiset palat ovat loksahtamatta kohdalleen. Ehkä asiaa parantaa hieman kunhan tarkastamme Larin kanssa kausisuunnitelmiamme, katsomme että teemme kutakuinkin samanlaisia asioita samoilla viikoilla kun ryhmillämme on jo kolme yhteistä harjoitusta viikossa.

Kokonaisuutena valmenuksessani prosessi jatkuu oleellisten asioiden löytämiseksi ja jättämällä asioita pois, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Olo tulevan vuoden suhteen on levollinen, tuntuu että vuodesta tulee mielenkiintoinen. Yksi suuri kysymysmerkki ilmassa on mikä on uimarien tahtotila ja motivaatio harjoitella, kuka jaksaa tehdä töitä riittävän säännöllisesti, harjoituksesta ja viikosta toiseen ?

Aika kuluu, vuosi vaihtuu, uimarit vanhentuvat ja he muuttuvat sen mukana ihmisinä ja harjoittelijoina. Vastuuta harjoittelusta on annettava ajan myötä yhä enemmän uimarille itselleen.

Kello on nyt 23.34. Pitäisi suunnitella huominen Sampotalon treeni sekä mielellään koko tuleva viikko. Tai kunhan ainakin huominen. Huomenna myös paluu töihin. Työkavereita lähtee näkemään mielellään, töitä ei niinkään. Mutta kai se on pakko kun lotossa ei taaskaan ollut kuin kolme oikein. Parin viikon lomautus / loma meni nopeasti jouluineen. Kerran ehdin käydä valokuvaamassakin kotinurkilla. Pakkasta oli vajaa parikymmentä astetta mutta kakkoskamera toimi, vaikkakin vähän jähmeästi.

365.

Vuoden viimeinen päivä, ja se on ollut raskas vaikka Espoossa ei olisikaan murhattu viittä ihmistä. Rakas perheenjäsen, kavereista parhain, jonka uskollisuudelle ei taida oikein mikään vetää vertoja pääsi tänään leikkaukseen. Yleensähän leikkauksesta sanotaan että joutui sellaiseen mutta minusta on kuitenkin onni että näin osaavaa ja ammattitaitoista eläinlääkintää löytyy. Jotain parannettavaa keksin kuitenkin heidänkin toiminnastaan mutta en tiedä onko se oleellista tai järkevää. Voi olla että he ovat määrittäneet oleellisen ja järkevän keskittämällä voimavaransa eläimen hoitoon ja eivät niinkään ota huomioon omistajaa, joka saattaa järkyttyä kun eläin näyttää ja tuntuu kuin kuolevan kun nukutusaineet alkavat toimia. Vaikka järki sanookin että näin tämän kuuluukin mennä ja mitään hätää ei ole. Mutta ehkä tuon ajatuksen ammattilaiset olisivat voineet vahvistaa lauseella tai parilla ja jatkaa sitten varsinaista hoitoaan. Niin tai näin, odotan kesää yhä kovemmin vaikka olenkin suuri talven fani. Odotan kesää läheisessä metsässä, jossa haluan nähdä tyttäreni kävelevän kanssani. Nyt mennään vielä kontaten. Ja tilaa metsässä on myös muillekin. Eräälle, jonka kanssa voi todistaa täydellisen puhdasta liikunnan riemua.

Joulua kohti

Piiiitkä aika kun olen jotain kirjoittanut. Aiheita olisi ollut mutta ei oikein aikaa tehdä hyvä tai edes jollakin tapaa järkevä teksti. Kun ei tahdo puolivillaista tehdä niin sitten jää tekemättä, tehdään joko kunnolla tai sitten ei ollenkaan.

Nyt olen "lomalla", kävin vetämässä maanantain treenit ja menen seuraavan kerran hommiin taas maanantaina. Lainausmerkit tarkoittavat sitä että vaikka en mene hallille niin teen lähes päivittäin enemmän tai vähemmän jotain valmennukseen liittyvää. Kohta pitää kirjoittaa ohjelma huomiselle, Paavo vetää. Äsken ilmoitin kotikisoihin viestijoukkueita, sekä itseni 100 SKU:n.

Aion uida sen lyhyen radan Masters-kisoissa maaliskuussa, joten ajattelin hankkia vähän kisakokemusta tuolta matkalta. Edellisen kerran uin sen 2008, silloinkin Mastersien SM-kisoissa. Tuolloin mitali meni alkeelliseen virheeseen, joka olisi korjaantunut jos lajia olisi tullut harjoiteltua enemmän. Johdin 50 m jälkeen mutta rintauinnin pintaantulossa pysäytin vauhtini hyvinkin tehokkaasti vetämällä jalat liian koukkuun, jolloin siis etureidet tekevät vastusta. Olin lopulta neljäs. Tuota sijoitusta lähdetään parantamaan mutta toinen syy lajivalintaan on että 100 SKU on myös yksi suosikkimatkoistani.

Aurinkoinen kuva keskelle tätä pakkastalvea, se on myös vuodelta 2008, jolloin olin ihan oikealla lomalla Madeiralla.

Viikate heilahti...

..Amarillon lavalle lauantaina. Olin myös näkemässä kun yhtye oli edellisen kerran Kotkassa vuosia sitten Yellowstonessa, joka nyt on jo kuollut ja kuopattu baari. Huomionarvoisin seikka oli se kuinka paljon yhtye on kehittynyt. Soitto ja laulu oli varmempaa ja monipuolisempaa kuin aiemmin vaikkei se silloinkaan huonoa ollut. Kuten urheilussa, kokemuksen merkitys on valtavan suuri. Ainoana harmina täytyy todeta että kun bändillä kertyy vuosia ja sitä myöten levyjä jää setistä väkisinkin joitain hienoja biisejä pois. Yksi sellainen, jonka toivoin kuulevani oli Kaakko, jonka he soittivat viimeeksi täällä ollessaan. Tosin he paikkasivat kosiskelemalla paikallisia sellaisilla biiseillä kuin Kaunis Kotkan käsi sekä Kuu kaakon yllä. Kuva on eräältä Kouvolan keikalta pari vuotta sitten.

Jos vaikka treenattais

...edes välillä. Lokakuu oli kisojen sävyttämä kuukausi ja nyt tuntuu hyvältä aloittaa hieman pidempi harjoituspätkä. Osalla tosin IKM-karsinnat tulevat jo reilun kahden viikon päästä. Kilpailut ovat itse aina paras mahdollinen harjoitus mutta ne syövät uimarille tärkeää harjoittelun määrää. Esim. jos kilpailu on lauantaina niin perjantai on kevyempi ja lauantain toinen harjoitus jää pois. Jos yleensä perjantaina ja lauantaina uitaisiin yhteensä 15 - 20 km niin kilpailuviikonloppuna määrä jää lukemiin 3 - 6 km. Kilpailuista saa kylläkin toisella tavalla arvokkaita ärsykkeitä mutta harjoittelun määrään tuleva lovi on aikamoinen. Kilpauimari ei kuitenkaan voi menestyä ilman riittävää harjoitusmäärää altaassa.

Seuraavina viikkoina tarkoitus on saada kilometrejä alle, laatua unohtamatta. Nopeuskin pitäisi säilyttää mukana. Haasteellista hommaa kuten aina mutta kuitenkin toteutettavissa. Harjoittelun määrän lisääntyminen on hyvä juttu ja toinen hyvä juttu on se ettei tarvitse lähiaikoina reissata minnekään. Tulee oltua enemmän kotona. Voi ehkä saada jopa joitain asioita tehtyä, jotka odottavat vuoroaan. Kuvia seuran sivuille, testien puhtaaksikirjoittelua, ennätysten päivitystä, sykealueiden tarkastelua, kausisuunnitelman hienosäätöä...ym.

Lisäksi mitä reissaamiseen tulee niin autossa istuminen kun nyt vaan suurimmaksi osaksi on tylsää. Jyväskylästä palatessa otin kamerani autoon ja yritin saada matka-aikaa kulumaan sen kanssa. Tällaista jälkeä sain aikaan.

Pääkisat uitu

Tarkempia kommentteja kirjasin seuran sivuille uutisiin, tässä linkki: http://www.kolumbus.fi/koveve/ Aivan putkeen ei mennyt mutta hyvillä mielin kuitenkin ollaan, parempaa kohti vaan ja kevään kisoja. Ja ennen sitä on jo seuraavana viikonloppuna GP-kisat, jossa osallistun valmentajan roolin lisäksi myös kahdesti viestiin uimalla 50 VU.

Kisasta toiseen

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta mutta olen päättänyt olla ottamatta stressiä iltaisin tapahtuvista valmennukseen liittyvistä puuhistani. Tässä tapauksessa totuus on kuitenkin se että työ ei tekemällä lopu niin kauan kuin käyn päivätöissä. Koneella voisi istua niin paljon kuin jaksaa ja suunnitella valmennusta. Nyt on mennyt useitakin päiviä etten edes avaa konetta tultuani kotiin ja syötyäni. Kunhan olen ja lepään, vietän aikaa perheen kanssa. Elämä on tässä ja nyt ja siten haluan sen elää, enkä niin kuin pari ensimmäistä valmennusvuottani, jolloin esim. parisuhde hävisi valmennukselle 6 - 0 ajankäytön määrässä ja laadussa. Se tosin silloin ei niin haitannut koska vasta opettelimme elämään yhdessä ja toisellakin osapuolella oli omat menonsa. Edellisen kirjoituksen jälkeen uitiin mm. kotikisat, jotka menivät erinomaisesti. Ennätyksiä tuli roppakaupalla kaikilta ryhmiltä. Päävalmentajana olo oli tyytyväinen, joskin aina löytyy ja löytyi nytkin jotain parannettavaa. Omat kisani lähestyvät, ne ovat nyt neljän päivän päässä. Tein viimeisen kovan harjoituksen viime lauantaina ja nyt lepäillään, uidaan välillä kevyesti nopeushakuisesti ja odotellaan mihin asti kunto nousee. Harjoitukset sujuvat, tänään olin poikkeuksellisesti pitämässä tiistain treenin. Sarjat olivat periaatteessa yksinkertaisia mutta siinä olikin varmaan yksi syy miksi ne menivät niin hyvin. Uitavat matkat lyhenivät ja samalla vauhti kiihtyi. Tämä on yksi ryhmän harjoittelun kulmakiviä, yksinkertaisia perusharjoituksia tehtynä mahdollisimman hyvin. Maanantaina oli vakiotreeni Sampotalolla, jossa osallistujia oli normaalia vähemmän syysloman takia. Yhdistimme Roosan kanssa nuoremmat ja vanhemmat uimarit tekemään samaa lihaskuntoharjoitusta ja pelasimme myös yhdessä. Tuokin harjoitus meni mainiosti, ikäerot eivät haitanneet toimintaa. Ryhmäni tyttöjen osalta on nähtävissä selkeää kehittymistä sählynpelaajina. Kun pallo alkaa liikkua haluttuun suuntaan yhä useammin ja varmemmin on tunne erittäin tyydyttävä. Siitä minulla on paljon henkilökohtaista kokemusta tennisharrastukseni osalta. Viime sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa satavan lunta tänä syksynä. Ensimmäinen sade jättää aina hetkeksi katselemaan, joka vuosi talven tullessa. Nyt sitä oli mukana todistamassa toinenkin silmäpari, sellainen joka näki lumisateen ensimmäistä kertaa elämässään. Hetki oli todella hieno ja se kesti pitkään. Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä sai kruununsa.