skip to main |
skip to sidebar
Otsikko viittaa siihen johonkin, ihmeelliseen ihmiseen tai tapahtumaan, suureen taruun jota kerrotaan mutta jonka olemassaoloa suuresti epäillään. Ainakin se yksi on totta, se josta monesti puhun kun uimme rintauinnin tekniikkaa. Joku siihen todella pystyy.
Ui lähellä pintaa ja pyri eteenpäin. Vie kädet eteen mahdollisimman pienellä vastustuksella ja muista liukua.
Uimarit kuulevat näitä ohjeita kerta toisensa jälkeen koska näissä asioissa tehdään paljon virheitä. Uinti menee liikaa ylös - alas suuntaan, kädet viedään eteen niin että sylissä on kuutio vettä ja jos liukua uinnissa sattuu olemaan niin se tapahtuu liian lyhyenä ja / tai liian syvällä.
Ei niin. Vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=W95oWxC7_bo&feature=autoplay&list=PL0DAD5A523E40575A&playnext=1
Suosittelen ehdottomasti katsomaan kaikki kolme pätkää. Yksi asia ( järkyttävän hyvän uintiasennon lisäksi ) mikä tekee suuren vaikutuksen on tekemisen takana olevan ajatustyön määrä. Hän todella ajattelee mitä tekee ja esim. vaikka hän ui maailman huipulla niin vetojen laskeminen treeneissä kuuluu silti rutiiniin.
Kuten edeltäjäni Imppu sanoi: uinti on älykkäiden ihmisten laji. Ja kiitokset Samille vinkistä tämän pätkän katsomiseen.
Kuvat: peltikattomme ropisee jälleen sateen alla ja niin satoi myös kesällä Helsingissä, jatkan edellisessä postauksessa alkanutta kesän Helsinki-sarjan julkaisemista tässä yhteydessä kun lupasin niitä johonkin nähtäväksi laittaa.
Ja Kouvolan kisat: uinnillisesti meillä meni hyvin ja ihan mielenkiintoisia kuvia tuli saaliiksi ja ne saapuvat seuran sivuille jossain välissä.
Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, kiirettä on pitänyt keväällä lähinnä joulukuisen perheenlisäyksen johdosta. Ja mikä uuteen nousuun ? No ainakin blogikirjoittelun tiheys. Valmennuksen saralla on tänä aikana tapahtunut ja jatkuu edelleen.
Seurassa tapahtuu ja päällä on hyvä energia, josta ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen Samin ryhmä. Samin oma energia on tarttuvaa ja kun toimintaa seuraa tulee olo että täytyy itsekin aktivoitua enemmän ja sillä tiellä ollaan.
Oma uintiharjoittelunikin alkoi toukokuussa kohti parin viikon kuluttua uitavia Mastersien SM-kisoja mutta treenaukseni on ollut epätavallisen paljon sairastelujen ja vammojen sävyttämä, viimeisimpänä päähän iskenyt vyöruusu, joka piti miehen poissa treeneistä turhan pitkään. Tänään kävin ensimmäistä kertaa altaassa kolmeen viikkoon ja fiilis oli varsin huono. 100 VU tuloskunnon voi käytännössä unohtaa, kestävyys tuntuu kärsineen liikaa, vinstalla voi jotain mahdollisuuksia olla.
Huomenna seuran ryhmät osallistuvat Kouvolan kisoihin ja on erittäin mielenkiintoista nähdä minkälaista vauhtia uimarit menevät. Omalle ryhmälleni nämä ovat kauden ensimmäiset viralliset kilpailut Sampoa lukuunottamatta, joka kisasi jo kerran Espoonlahdessa. Kaikki tosin osallistuivat omiin kuukausikilpailuihimme mutta virallinen kisa muiden seurojen uimarien kanssa on aina eri asia.
Kamerat lähtevät huomenna mukaan, niin perinteinen kuin videokin, tarkoituksena tuottaa hyvää materiaalia omaksi ja seuran jäsenien iloksi mutta se tulee olemaan varsin haastavaa. Kouvolan halli ei tarjoa suuria visuaalisia elämyksiä oikein millään tavalla, lähinnä toimitsijoiden käyttämiä valokuvien tappajia; oransseja muovituoleja. Valokin on usein ollut aika tylsä niin pitää yrittää lähestyä kuvia ihmisten kautta.
Kuvat ovat tältä kesältä ja liittyvät uintiin siten että Espoonlahden IKM-finaalin jälkeen jäin pääkaupunkiseudulle valokuvailemaan ja lomailemaan pariksi päiväksi. Varmasti jotkut kummaksuvat näitä kuvia mutta itsestäni yksinkertainen on joskus kaunista, tai ainakin näissä tapauksissa, visuaalisesti miellyttävää.
Ian Thorpe, viisinkertainen olympiavoittaja on tekemässä paluuta, tavoitteena Lontoon olympialaiset tänä kesänä mutta ensin on uitava paikka Australian kivenkovaan uintijoukkueeseen. Kilpailu edustuspaikoista käydään maaliskuussa. Media on ihmetellyt kun uinti ei kulje, vanha mestari ei ole päässyt lähellekään vanhoja ennätyksiään.
Ihmettely johtuu siitä että asiasta kirjoittavat urheilutoimittajat eivät ymmärrä että uinti on kestävyyslaji. Kun Thorpe on uinut ennätysaikansa on niiden takana ollut yli viidentoista vuoden yhtäjaksoinen työ ja vain tällä tavalla saavutetaan menestystä kestävyyslajeissa. Keho on ollut viritetty huippuunsa: tekniikka, hapenottokyky, maitohapon sieto, lihasten hiususonitus, kaikkea tuota on harjoitettu vuosi toisensa jälkeen.
Uinti on myös laji, jossa on pakko harjoitella määrällisesti todella paljon, etenkin jos päälaji on 200 VU eli keskimatka. Kaikesta harjoittelusta täytyy myös palautua, jotta siitä olisi hyötyä. Nyt 29 - vuotiaana palautuminen on varmasti heikompaa kuin huippuvuosina. Miesuimarin sanotaan olevan parhaimmillaan noin 23 - vuotiaana. Ateenan olympialaisissa hän oli 24 - vuotias ja vei kotiin neljä mitalia, joista kaksi kultaa.
Lontoota varten Thorpe aloitti harjoittelemaan syksyllä 2010 oltuaan harjoittelematta vuodesta 2006 lähtien. Onpa todella ihmeellistä että reilussa vuodessa ei päästä lähelle vanhoja huippuaikoja...
Otsikko viittaa lauantain 22.10. aamuharjoituksien osallistujiin. Minä, Annen ryhmästä Iita sekä omasta ryhmästäni Janika. Itse asiassa edellisenä iltana oletusarvona oli että vain Janika tulee. Päätin silti lähteä koska oli fiilistä, päästäisiin tekemään ainakin laadukasta harjoittelua.
Aamulla kävin tekniikkaa Iitan kanssa ja Janika kelasi tekniikkaa, kunnes osat vaihtuivat ja annoin Janikalle tavoitteeksi pitää syke 40 min II alueella eli noin 150 - 175. Tähän lähdettiin uimalla vinstoja eri lajeja. Jokaiselle vedolle otettiin aika ja mitattiin syke. Tavoitteeseen päästiin ja sarjaksi muodostui lopulta 36 x 50 ( 1,8 km ). Aikaa meni lähemmäs 45 min. Jokainen vinsta uitiin lähdöllä, joka piti sarjan erinomaisesti kasassa alusta loppuun. Tekniikoissakaan ei ollut loppupuolella suurempia moitteita.
Erinomaisen laadukas sarja, josta saatava harjoitusvaikutus varmasti kasvattaa kuntoa. Sarjaa voi tarkastella tästä.
Valmentajat: kun teillä on mahdollisuus käyttää vieraita silmiä niin tarttukaa siihen. Lauantaiaamuna seuran edellinen päävalmentaja Imppu oli tuonut lapsensa Eeron uintiharkkoihin ja kysyin häntä katsomaan Sampon päälajin selkäuinnin tekniikkaa. Tulosta tuli, Imppu löysi hyvän näkökulman käsivetotekniikkaan, jota en itse ollut niin ajatellut.
SL System Open Kotkassa, 10 000 dollarin tennisturnaus. Katsoin juuri 1 - sijoitetun Timo Niemisen ottelun, jonka hän hävisi. Vastustaja oli tuttu espanjalainen viime viikon Vierumäen turnauksesta, jolloin Nieminen voitti kolmessa erässä. Nyt tuli takkiin kahdessa.
Niemisen peli kulki parhaimmillaan ensimmäisen erän jälkeen, jonka hän hävisi. Oli pakko laittaa uusi vaihde päälle, jotta ottelun voisi voittaa. Nieminen oli selkä seinää vasten ja pelasi paremmin kuin ensimmäisessä erässä ja nousi 5 - 2 johtoon.
Olo helpottui ja alkoi tulla helppoja virheitä toinen toisensa jälkeen ja samalla espanjalainen skarppasi omaa peliään. Tilanne olikin pian 5 - 6 espanjan pojalle, joka pääsi syöttämään otteluvoitosta. Nieminen oli jälleen selkä seinää vasten ja mitä tapahtuikaan. Nieminen pelasi yhden erän parhaimmista peleistään, mursi vastustajansa syötön ja tasoitti tilanteeseen 6 - 6. Erä eteni tie-breakiin, jonka voitto meni Espanjaan ja siten myös koko ottelu.
Mitä tästä voidaan todeta ? Keskittyminen ei saa urheilusuorituksessa herpaantua missään vaiheessa, jotta voidaan toimia koko suorituksen ajan kykyjen parhaalla mahdollisella tasolla. Se on erittäin vaativaa mutta ehdottoman tarpeellista hyvien tulosten saavuttamiseksi.
Kaikki lähtee korvien välistä, urheilijan keho ei tee mitään mitä mieli ei käske. Erinomainen henkinen suorituskyky ei synny itsestään vaan se kehittyy harjoituksissa. Valmentajan on aina vaadittava urheilijoiltaan vain parasta tekemistä, jotta sitä voidaan odottaa myös kilpailuissa oli laji sitten tennis, uinti tai mikä muu tahansa.
Uusi kausi alkaa, tai on jo alkanut neljä päivää sitten. Seuran tilanne on entistä enemmän nuorten uimareiden varassa kun vanhempia uimareita poistuu armeijaan tai opiskelemaan. Tosin ikähaitarin toisessa päässä on Masters-uimarit, jotka toivottavasti jatkavat hyvän kevään jälkeen harjoittelua. Omalta osalta osallistuminen syksyn Porin pitkän radan Masters-kisoihin on toistaiseksi vielä auki, matkaan lähdetään jos tuloskunto on omasta mielestä riittävä.
Valmennuksellisia haasteita riittää mutta mitään kovin ylitse pääsemätöntä mistä ei ole aikaisemminkaan selvitty ei ole tiedossa. Treeni-intoa, kaikille.
