Kynäilijän paluu

Pitkästä aikaa uutta tekstiä, aiheita on ollut myös viimeisinä kolmena kuukautena mutta aikaa kirjoittaa paljon vähemmän. En kuitenkaan kadu valintojani. Kun puntarissa on ollut blogin päivittäminen ja nukkuminen niin jälkimmäinen on voittanut ja ratkaisu on aina tuntunut aamulla hyvältä.

Mikään muu ei tosin ole päivittämättä, valmennus pyörii ja nettisivut ovat ajan tasalla. Uintiin liittyvää kirjoittamista tulee kyllä tehtyä lähes päivittäin mutta niitä sanoja ja suurimmaksi osaksi numeroita pääsevät tarkastelemaan vain ryhmäni uimarit ohjelmiani toteuttaessaan.

Valmennus todellakin pyörii ja tilanne on kokonaisuudessaan parempi nyt kuin syksyllä monen uimarin kohdalla vaikkei se huono ollut silloinkaan. Eteenpäin on kuitenkin menty monella eri tasolla ja ennätyksiä on uitu jo vaikka kausi ei ole lähelläkään päätöstään.

Edellinen blogini oli kirjoitettu helmikuussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Muuan maailmanmestari Jani Sievinen kävi Kotkassa vetämässä tekniikkatreenejä. Hänen uransa parhaat vuodet osuivat välille 93 - 97. Vuonna 1993 olin 15-vuotias aktiivinen, ahkerasti harjoitteleva kilpauimari ja alitin 100 VU:ssa ensimmäisen kerran minuutin kotihallissa marraskuisissa Norppa-uinneissa. Käsi päätyyn, ja ennen kuin silmäni näkivät aikaani ajanottotaululta tiesin alittaneeni minuutin. Koska Eeva huusi: " - Hyvä Timo !" Ja Eeva valmentaa Lappeenrannassa vieläkin. Noina 90-luvun vuosina tuntui olevan lähes joka viikko Urheiluruudun lähetyksessä sama uutinen: Jani Sievinen on uinut uuden Suomen ennätyksen. Ellei kyseessä ollut sitten peräti PE, EE tai ME. Yhden ME:n sain todistaakin.

Lyhyen radan SM-uinnit kotihallissa Lappeenrannassa 1996. Valaistusta oli parannettu, hallia puunattu ja lisäkatsomo rakennettu, jolle oli myös todella tarvetta. Esa Sievinen ja Kari Ormo kertoivat lehdistölle että Jani hakee 400 SKU:ssa maailmanennätystä. Sama tarina oli kerrottu jo monta kertaa aiemmin, menestyksekkäästi. Ilta saapuu ja miesten 400 SKU tulee vuoroon. Halli on tupaten täynnä eikä varmaan koskaan tule näkemään moista ihmismäärää. Minä istun yläkatsomon takarivissä ja lopulta joudun seisomaan kaiteella nähdäkseni jotain kun edessä olevat nousevat ylös kun jostain tulee vielä lisää ihmisiä katsomaan käykö ennustus toteen. Yleisön ääni hallissa on kova jo ennen lähtöä ja kuuluttaja osaa asiansa, nostattaen nälkää vielä lisää. Startti. Jani on aivan omaa luokkaansa, muut jäävät heti kättelyssä. Väliaikoja alkaa tulla. 100 m. Perhonen on uitu riittävän vauhdikkaasti. Käännökset napsahtavat kohdilleen täydellisesti. 200 m. Selkä vain paransi asemia ME:n suhteen, marginaali kasvoi. 300 m. Rintakin sujuu. Vain viimeinen sata metriä ja kaikki tietävät että vaikka tilanne näyttää hyvältä niin viimeiset metrit ovat ne tuskaisimmat. Syke maksimissa, happivelka ahdistaa ja maitohappo käskee lihaksia lopettamaan toimintansa. Mutta mielen täytyy voittaa nuo kaikki ja ohittaa kipu. 350 m. Koko halli on noussut seisomaan ja ei ole epäilystäkään kuuleeko Jani yleisön äänen altaaseen. Viimeinen piikki ja ääni hallissa kasvaa entisestään ja Jani kiristää. Kädenlyönti maaliin: 4.06,03 uusi maailmanennätys on syntynyt ! ! ! Huutomyrsky oli aivan käsittämätön ja yksi hienoimmista kokemuksistani uinnin parissa.

Vuosina 1993 ja 1994 uinnin harrastajamäärien kasvu oli todella voimakasta pääasiassa herrojen Sievinen ja Kasvio ansiosta. Samalla myös taso nousi, joka yleisesti ottaen oli tietysti hyvä asia mutta toisaalta ärsyttävä koska nuori uimari ( eli mä ) joutui nyt tekemään yhä enemmän töitä päästäkseen tuloslistoissa korkeammalle kun oli juuri ennen buumin alkua päässyt hyville sijoille. Hienoja suomalaisia uintivuosia ja hienoja kisoja. Sievinen - Darnyi 400 SKU Sheffield -93, lukuisat Suomi-Ruotsi asetelmat kun Kasvio otti Holmertzista mittaa 200 ja 400 VU:ssa... Liimautuminen tv:n ääreen oli varmaa.

Takaisin kevääseen 2010 ja Kotkan uintimaailmaan. Sievisen vierailun lisäksi maaliskuussa kisattiin Kouvolassa ja perustin seuralle Youtube-kanavan. Huhtikuussa toteutettiin ensimmäinen kaksipäiväinen kilpailukiertue Helsinki - Hyvinkää ja loppukuusta olimme perinteisellä leirillä Jyväskylässä perjantaista sunnuntaihin. Tekemistä on siis riittänyt koko ajan todella paljon pelkkien treenien pyörittämisen lisäksi ja tuntuu että ei ole mikään ihme jos blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja vaikka se minua hieman häiritseekin kuten muutkin "pitäisi tehdä-tyyppiset asiat" niin kuten aikaisemminkin totesin olen nukkunut yöni hyvin.

Torstaina seuran kaikki ryhmät lähtevät kisoihin Heinolaan. Mielenkiintoista nähdä kaikkien uimarien osalta minkälaista vauhtia mennään.

Kaiken kiireen keskellä olen valokuvaamaankin joskus ehtinyt. Kuva muistelee vielä mennyttä talvea kotinurkilta, toivottavasti myös ensi talvesta tulee luminen eikä loskainen.

Harjoituksissa keuhkorepeämä...

.....neljä murtunutta kylkiluuta ja onnettomuuden jälkeinen päätös: osallistun kilpailuun. Laji: sprinttihiihto. Tulos: olympiapronssia. Tekijä: Slovenian Petra Majdic. Asenne, intohimo lajia kohtaan, henkistä kovuutta: löytyy.... Photo by Assosiated Press

Telinevoimistelua

Eilen oli taas treeni Sampotalolla ja paikalla hyvä määrä uimareita. Olin aikaisemminkin katsellut näyttämön vierellä olleita nojapuita ja lopulta päätin pystyttää ne käyttöön. Uusi, iso harjoitusväline herätti uimareissa useamman laatuisia tunteita uteliaisuudesta jännitykseen. Monet kovivat asian hauskaksi, joka tuskin koskaan on urheilussa haitaksi. Nuoremmille uimareille teline oli myös hyvin haastava, joskin heille ehkä säädettynä hieman korkeaksi. Yleensä ottaen olin yllättynyt siitä kuinka paljon positiivista mielenkiintoa yksi telinevoimistelulaite herätti. Ehkä syy mielenkiintoon oli uutuudenviehätys ? Kysyin uimareilta onko heillä koulussa enää telinevoimistelua ? Yläaste - ja lukioikäiset vastasivat että ala-asteella. Ala-asteella olevat eivät puolestaan tienneet edes telineen nimeä. Ilmeisesti telinevoimistelu, tuo yksi monipuolisimmista urheilulajeista tekee Suomen koululaitoksessa kuolemaa, joka on mitä suurin harmi. Koululiikunnan määrä on liian pieni ja ilmeisesti liikunnanopettajat liian usein menevät matalinta aitaa ja tunneilla pelataan jotain. Mutta jos ajatellaan lapsen elämää kouluiästä eteenpäin: kumpi on hyödyllisempää ? Kyky lyödä tai potkia palloa vai kyky hallita omaa vartaloaan ja omata esim. hyvä tasapaino ? Jos olisi tilat ja välineet helposti käytettävissä sisällyttäisin ehdottomasti telinevoimistelun seuramme uimareiden harjoitusohjelmaan, etenkin nuorimmille.

Treenejä kohti Riihimäkeä

Mastersien lyhen radan SM-kisat ovat Riihimäellä maaliskuun lopussa. Treenit ovat olleet käynnissä jo pitkän aikaa, mutta sairastelu ja muut kiireet ovat hieman vaikeuttaneet projektia. Pari viikkoa sitten osallistuin Larin ryhmän treeneihin. Heitä oli sen verran paljon että uimareita riitti kahdelle radalle ja ajattelin että homma helpottuu kun uin samaa kuin he kun kerran olen samalla radalla. Kokemus oli varsin mukava, vaihtelua yksin puurtamiseen. Rinnalla uiva Jusu piti yllä hyvää vauhtia, josta ei tietenkään voinut juurikaan jälkeen jäädä. Hän oli siis toisella radalla ja uimme sarjaa samalla lähtöpaikalla. Seuran lisäksi bonusta oli se ettei tarvinnut miettiä että mitä uisi, joku muu oli tehnyt suunnittelutyön. Lari oli antanut raamit ja Janne oli miettinyt yksityiskohdat, hän myös veti treenin. Sarja oli ok ja aion uittaa sen omalle ryhmälleni. Muutaman kohdan tosin teen toisin ja ne ideat tulivat jo sarjaa uidessa. Treenin kaikki sarjat mentiin räpylöillä ja seuraavana päivänä uidessa jalat tuntuivat oudoilta ja käännöksiin mentäessä olin alkuun täysin hukassa. Syy oli siinä että eilen menin käännöksiin paljon nopeammin kuin tänään ilman räpylöitä ja etäisyyden / nopeuden arviointi ei ensin sujunut. Jos treeni sisältää paljon räpylöillä tai lättäreillä uintia tulisikin lopussa aina uida ilman niitä, muistuttaa itseään totuudesta; minkä verran ihan oikeasti saa tuotettua voimaa jaloilla ja kuinka hyvän otteen saa käsillä vedestä. Ehkä sitten seuraavan treenin alku on helpompi. Olisin näin tehnytkin eilen mutta ei ollut aikaa verrata enempää, piti nousta altaasta ja valmistautua taas valmentamaan. Tämän päivän lehdessä eräs venäläinen jääkiekkovalmentaja sanoi että lajin tärkein taito on luistelu. Näin se varmasti onkin. Vastaava ominaisuus uinnissa ? Yksinkertaisesti tekniikka, jota tulee harjoitella jokaisessa harjoituksessa. Jos ei muuten niin ainakin uiden ajatuksen kanssa eikä "aivot narikassa" kelaillen.

Mennyt vuosi 2009

Vuonna 2009 tuli tietysti myös uitua, valmennettua ja tehtyä kaikkea siihen liittyvää. Ryhmä meni kokonaisuudessaan eteenpäin, ketkä enemmän ketkä vähemmän. Sairastelut ja vammat veivät veronsa usemmalta uimarilta. Niiden osalta tulee mieleen että 2010 tuskin voi olla huonompi.

Valmennukseen tuli mukaan enemmän vakioituja elementtejä ja tuolla tiellä todennäköisesti jatketaan myös tulevana vuonna, ohjelmointi tulee sisältämään enemmän vakiosarjoja, jotka on suunniteltu uimarin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Vakiosarjaa, joka on kaikille ryhmän uimareille sama tullaan tuskin näkemään ellei testejä sitten lasketa sellaisiksi.

Harjoittelurutiini alkoi löytymään loppuvuoden aikana, jossa jokaisella viikon aikana tehtävällä harjoituksella on oma roolinsa. Silti tuntuu että jotain on vielä parannettavaa viikon rytmityksen kanssa, viimeiset palat ovat loksahtamatta kohdalleen. Ehkä asiaa parantaa hieman kunhan tarkastamme Larin kanssa kausisuunnitelmiamme, katsomme että teemme kutakuinkin samanlaisia asioita samoilla viikoilla kun ryhmillämme on jo kolme yhteistä harjoitusta viikossa.

Kokonaisuutena valmenuksessani prosessi jatkuu oleellisten asioiden löytämiseksi ja jättämällä asioita pois, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Olo tulevan vuoden suhteen on levollinen, tuntuu että vuodesta tulee mielenkiintoinen. Yksi suuri kysymysmerkki ilmassa on mikä on uimarien tahtotila ja motivaatio harjoitella, kuka jaksaa tehdä töitä riittävän säännöllisesti, harjoituksesta ja viikosta toiseen ?

Aika kuluu, vuosi vaihtuu, uimarit vanhentuvat ja he muuttuvat sen mukana ihmisinä ja harjoittelijoina. Vastuuta harjoittelusta on annettava ajan myötä yhä enemmän uimarille itselleen.

Kello on nyt 23.34. Pitäisi suunnitella huominen Sampotalon treeni sekä mielellään koko tuleva viikko. Tai kunhan ainakin huominen. Huomenna myös paluu töihin. Työkavereita lähtee näkemään mielellään, töitä ei niinkään. Mutta kai se on pakko kun lotossa ei taaskaan ollut kuin kolme oikein. Parin viikon lomautus / loma meni nopeasti jouluineen. Kerran ehdin käydä valokuvaamassakin kotinurkilla. Pakkasta oli vajaa parikymmentä astetta mutta kakkoskamera toimi, vaikkakin vähän jähmeästi.

365.

Vuoden viimeinen päivä, ja se on ollut raskas vaikka Espoossa ei olisikaan murhattu viittä ihmistä. Rakas perheenjäsen, kavereista parhain, jonka uskollisuudelle ei taida oikein mikään vetää vertoja pääsi tänään leikkaukseen. Yleensähän leikkauksesta sanotaan että joutui sellaiseen mutta minusta on kuitenkin onni että näin osaavaa ja ammattitaitoista eläinlääkintää löytyy. Jotain parannettavaa keksin kuitenkin heidänkin toiminnastaan mutta en tiedä onko se oleellista tai järkevää. Voi olla että he ovat määrittäneet oleellisen ja järkevän keskittämällä voimavaransa eläimen hoitoon ja eivät niinkään ota huomioon omistajaa, joka saattaa järkyttyä kun eläin näyttää ja tuntuu kuin kuolevan kun nukutusaineet alkavat toimia. Vaikka järki sanookin että näin tämän kuuluukin mennä ja mitään hätää ei ole. Mutta ehkä tuon ajatuksen ammattilaiset olisivat voineet vahvistaa lauseella tai parilla ja jatkaa sitten varsinaista hoitoaan. Niin tai näin, odotan kesää yhä kovemmin vaikka olenkin suuri talven fani. Odotan kesää läheisessä metsässä, jossa haluan nähdä tyttäreni kävelevän kanssani. Nyt mennään vielä kontaten. Ja tilaa metsässä on myös muillekin. Eräälle, jonka kanssa voi todistaa täydellisen puhdasta liikunnan riemua.

Joulua kohti

Piiiitkä aika kun olen jotain kirjoittanut. Aiheita olisi ollut mutta ei oikein aikaa tehdä hyvä tai edes jollakin tapaa järkevä teksti. Kun ei tahdo puolivillaista tehdä niin sitten jää tekemättä, tehdään joko kunnolla tai sitten ei ollenkaan.

Nyt olen "lomalla", kävin vetämässä maanantain treenit ja menen seuraavan kerran hommiin taas maanantaina. Lainausmerkit tarkoittavat sitä että vaikka en mene hallille niin teen lähes päivittäin enemmän tai vähemmän jotain valmennukseen liittyvää. Kohta pitää kirjoittaa ohjelma huomiselle, Paavo vetää. Äsken ilmoitin kotikisoihin viestijoukkueita, sekä itseni 100 SKU:n.

Aion uida sen lyhyen radan Masters-kisoissa maaliskuussa, joten ajattelin hankkia vähän kisakokemusta tuolta matkalta. Edellisen kerran uin sen 2008, silloinkin Mastersien SM-kisoissa. Tuolloin mitali meni alkeelliseen virheeseen, joka olisi korjaantunut jos lajia olisi tullut harjoiteltua enemmän. Johdin 50 m jälkeen mutta rintauinnin pintaantulossa pysäytin vauhtini hyvinkin tehokkaasti vetämällä jalat liian koukkuun, jolloin siis etureidet tekevät vastusta. Olin lopulta neljäs. Tuota sijoitusta lähdetään parantamaan mutta toinen syy lajivalintaan on että 100 SKU on myös yksi suosikkimatkoistani.

Aurinkoinen kuva keskelle tätä pakkastalvea, se on myös vuodelta 2008, jolloin olin ihan oikealla lomalla Madeiralla.