Täydellisen tekniikan metsästys

Yksi mielenkiintoisimpia asioita valmennuksessani on kahden keskiset tekniikkasessiot. Pitäisi organisoida valmennustani niin että voisin tehdä niitä enemmän. Uimari ui, minä katson, kysyn asioita, saan vastauksen, keskustelemme, uidaan uudestaan. Tekniikassa ei tarvitse olla mitään vikaa että sessio tehdään. Parhaankin lajin tekniikkaa täytyy huoltaa ja ylläpitää, tehdä kokeiluja ja pyrkiä tekemään siitä parempi. Joskus tekniikassa taas on vikaa ja monesti uimari tai minä emme tiedä mikä on vialla. Eikä tarvitsekaan tietää. Kokeilemme eri asioita ja valitsemme sen mikä toimii parhaiten. Juhani Tammisen sanoin: KISS. Keep It Simple Stupid. Uinnin tekniikan osalta tämä yksinkertaisuuden periaate tarkoittaa minulle kahta asiaa: maksimoi eteenpäin vievän voiman tuottaminen ja minimoi vastus. Katson uimarin uintia ja mietin mikä siinä näyttää järkevältä ja mikä ei. Mikä on loogista. Jos en tiedä, kokeillaan. Kyllä se paras ohje sieltä selviää. Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin ärsykkeen vaihteluista taitoharjoittelussa, jonka uskon olevan sitä hyödyllisempää mitä nuorempi uimari on kyseessä. Vanhemmilla uimareilla on kuitenkin vakiintunut tekniikka, johon tulee tehdä muutoksia maltilla, jottei kilpailukyky katoa täysin ja syö uimarin itseluottamusta mennessään. Yhtä kaikki, tekniikka on uinnin tärkein ominaisuus ja ehdottomasti haastavin kehitettävä. Ne muut ( fyysiset ) ominaisuudet sitten ovat muuten kestävyys, nopeus, voima ja liikkuvuus. Näihin sitten vielä psykologinen ja sosiaalinen ulottuvuus lisäksi. Sarkaa riittää...