Kisasta toiseen

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta mutta olen päättänyt olla ottamatta stressiä iltaisin tapahtuvista valmennukseen liittyvistä puuhistani. Tässä tapauksessa totuus on kuitenkin se että työ ei tekemällä lopu niin kauan kuin käyn päivätöissä. Koneella voisi istua niin paljon kuin jaksaa ja suunnitella valmennusta. Nyt on mennyt useitakin päiviä etten edes avaa konetta tultuani kotiin ja syötyäni. Kunhan olen ja lepään, vietän aikaa perheen kanssa. Elämä on tässä ja nyt ja siten haluan sen elää, enkä niin kuin pari ensimmäistä valmennusvuottani, jolloin esim. parisuhde hävisi valmennukselle 6 - 0 ajankäytön määrässä ja laadussa. Se tosin silloin ei niin haitannut koska vasta opettelimme elämään yhdessä ja toisellakin osapuolella oli omat menonsa. Edellisen kirjoituksen jälkeen uitiin mm. kotikisat, jotka menivät erinomaisesti. Ennätyksiä tuli roppakaupalla kaikilta ryhmiltä. Päävalmentajana olo oli tyytyväinen, joskin aina löytyy ja löytyi nytkin jotain parannettavaa. Omat kisani lähestyvät, ne ovat nyt neljän päivän päässä. Tein viimeisen kovan harjoituksen viime lauantaina ja nyt lepäillään, uidaan välillä kevyesti nopeushakuisesti ja odotellaan mihin asti kunto nousee. Harjoitukset sujuvat, tänään olin poikkeuksellisesti pitämässä tiistain treenin. Sarjat olivat periaatteessa yksinkertaisia mutta siinä olikin varmaan yksi syy miksi ne menivät niin hyvin. Uitavat matkat lyhenivät ja samalla vauhti kiihtyi. Tämä on yksi ryhmän harjoittelun kulmakiviä, yksinkertaisia perusharjoituksia tehtynä mahdollisimman hyvin. Maanantaina oli vakiotreeni Sampotalolla, jossa osallistujia oli normaalia vähemmän syysloman takia. Yhdistimme Roosan kanssa nuoremmat ja vanhemmat uimarit tekemään samaa lihaskuntoharjoitusta ja pelasimme myös yhdessä. Tuokin harjoitus meni mainiosti, ikäerot eivät haitanneet toimintaa. Ryhmäni tyttöjen osalta on nähtävissä selkeää kehittymistä sählynpelaajina. Kun pallo alkaa liikkua haluttuun suuntaan yhä useammin ja varmemmin on tunne erittäin tyydyttävä. Siitä minulla on paljon henkilökohtaista kokemusta tennisharrastukseni osalta. Viime sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa satavan lunta tänä syksynä. Ensimmäinen sade jättää aina hetkeksi katselemaan, joka vuosi talven tullessa. Nyt sitä oli mukana todistamassa toinenkin silmäpari, sellainen joka näki lumisateen ensimmäistä kertaa elämässään. Hetki oli todella hieno ja se kesti pitkään. Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä sai kruununsa.

"Kilpailukausi" käynnissä

Kouvolan kisat menivät ja omalta osalta hieman alle odotusten. Odotin kovempaa loppuaikaa mutta sitä varten olisi pitänyt uida ensimmäinen 50 m kovempaa. Toisaalta viestissä uitu 50 m kertoi että se ei olisi ehkä ollut mahdollista tuottamatta liian paljon maitohappoa, joka puolestaan olisi heikentänyt merkittävästi matkan toista puolikasta. Kisa kuitenkin teki tehtävänsä, antoi tietoa siitä missä mennään. Nyt en levännyt ihmeemmin ennen kisaa ja saa nähdä mikä on levon vaikutus tuloskunnon nousemiselle ennen pääkisaa. Tulevana viikonloppuna on taas yksi välietappi kotikisoissa, joissa osallistun taas 50 metrille viestissä. Ryhmän osalta kisat menivät ok, kuten myös muun seuran osalta. Kotikisoista tulee mielenkiintoiset seurattavat, uskon että Kouvola toimi hyvänä kenraalina kotikisoihin.

Kisojen odotusta

Huomenna Kouvolan kisat ja olo on kaikin puolin odottava ja hyvä, etenkin oman tulevan uinnin osalta. Lievä viikolla tullut olkapäävamma tuntuu paremmalta, tekniikka on ainakin treenien osalta erittäin hyvässä kunnossa, saa vain nähdä kuinka tekniikka kestää kisatilanteessa kun uidaan 95 - 100 % vauhtia koko satanen. Muutoin treeneissä ote löytyy hyvin, pyöritys ja siten voimantuotto on suhteellisen tasaista ja olen huomannut että jos heikompi vasen olkapää ( vanha rasitusvamma ) alkaa pettää niin täytyy pitää huoli että kroppa siirtyy vasemman käden otteen yli riittävän nopeasti. Muutoin voimantuotto putoaa vasemmalla ja siten myös kokonaisuudessaan liian paljon. Ei ehkä pitäisi veikata aikaa mutta otan riskin ja sanon että kropassa tuntuu löytyvän 58 sekunnin alitus. Kuinka sitten lopulta käy jää nähtäväksi. Kilpauinnissa on normaalia jos kropassa tuntuu hyvältä ja aika on surkea tai jos olo on huono niin lopputulos on hyvä. Näitä esimerkkejä on nähty useampia, myös omalla kohdalla. Ainoa epälooginen yhdistelmä tuntuman ja kellon välillä jota en ole nähnyt on huippusurkea olo - huippuhyvä tulos. Mutta suurimmaksi osaksi täytyy todeta että uimarin tuntuma ja loppuaika korreloivat keskenään aika tarkasti.

YT-neuvottelut ohi

Neuvottelut ovat ohi ja työpaikkani säilyi mutta lomautus kirpaisee kahden viikon verran. Sekään ei tunnu erityisen pahalta koska monessa kotkalaisessa työpaikassa lomautuksien pituus on ollut kuukausiakin. Irtisanomisia tehtiin firmassa viisi, joista kolme varaston puolelta, kaikki päivävuorosta, jossa itsekin olen ja jatkan nykyistä toimenkuvaani, tavaran vastaanottoa ja isompien erien siirtoa suoraan joko asiakkaalle tai hyllyyn. Loput tavarat siirtyvät hyllytysalueelle, josta tavara liikkuu 2 - 3 päivän kuluttua eteenpäin. Voisin kuvitella että noina kahtena viikkona kun olen lomautettuna voin panostaa valmentamiseen enemmän mutta aika näyttää kuinka käytännössä käy. Lomautuksien ajankohtaa ei ole vielä tiedossa. Kuva on työpaikaltani. Sunnuntaina uidaan kisat Kouvolassa. Osallistun päälajiini 100 m vapariin. En aio juurikaan herkistellä kisaa varten, pieni jumi saakin olla päällä. Tavoitteita on kaksi. 1. Kilpailutilanne on aina kilpailutilanne. Kroppaa ja korvien väliä täytyy muistuttaa miltä se tuntuu. 2. Missä mennään ? Jos loppuaika on huono, on vielä kolme viikkoa aikaa tehdä jotain asialle. Paljoa ei voi tehdä mutta jotain sentään. Jos loppuaika on hyvä mietitään silti mitä vielä voidaan tehdä. Hyvän tuloksen tullessa nousee enemmän esiin palautumisen ajoittaminen kun taas huonon tuloksen kanssa voi olla että kehittäviä harjoituksia tehdään vielä lähellä pääkisoja ja mennään pienellä riskillä ehditäänkö palautua ajoissa.

Energiaa....

...ei ole oikein löytynyt viimeiseen pariin viikkoon. Uni tulee aikaisin ja olo on iltaisin väsynyt, normaalia enemmän. Osa voi selittyä sairastelulla, tai oikeastaan sillä että en ole sairastunut. Usein kun flunssa-aalto iskee en välty siltä mutta oireeni ovat lievempiä. Muut saattavat olla kunnolla kuumeessa mutta itselläni se näkyy vain väsymyksenä. Ehkä kaksikymmentä vuotta urheilullista elämäntapaa on antanut vastustuskyvylle jotain.

Loput väsymyksestä... työ, treenausta, valmentamista uusilla, huonommilla harjoitusolosuhteilla, lapsen hoitoa... ehkä tämä ei olekaan mikään suuri mysteeri. Odotan innolla ensi kuun loppua ja pääkisojani koska sen jälkeen olen luvannut itselleni helpompaa elämää kun en treenaa itse enää niin usein. Enemmän rennompaa olemista itselle ja perheelle.

Valmennus sujuu ok vaikka sopeutuminen uusiin harjoitusolosuhteisiin on vielä käynnissä. Edelliset harjoitusolosuhteet pysyivät käytännössä samana neljä vuotta, joka auttoi rakentamaan raudanlujan rutiinin harjoituksiin. Pohja toimia oli vakaa ja varma, jonka päälle oli helppo rakentaa. Kestää aikansa ennen kuin saamme kokemusta miltä minäkin päivänä tuntuu ja mitä milloinkin kannataa tehdä. Vasta silloin saamme viikoista kaiken tehon irti.

Halliremontti aiheuttaa lisähaastetta entisestäänkin mittavaan urakkaan mutta siihen täytyy vastata. Suomesta löytyy surullisia esimerkkejä kilpauinnin tason merkittävästä laskemisestä halliremontin aikana ja jälkeen esim. Oulusta ja Porvoosta.

Viime viikonloppuna avasimme kilpailukauden ja toistaiseksi olemme koko ryhmää ajatellen tyydyttävissä asemissa tuloskehityksen kannalta. Ennätyksiä tuli ja niissä starteissa, joissa näin ei käynyt emme kuitenkaan olleet valtavan kaukana parhaasta suorituskyvystä. Luottavaisin mielin eteenpäin, on aika vetää sykemittarit esiin ja II kortti hihasta sekä heittää sekaan uimaliiton seminaarin herra Ollbrechtin suosittelemia kovan luokan mausteita.

Hänen sanomansa vahvisti aika pitkälti mihin olen jo jonkin aikaa ohjelmoinnissa pyrkinytkin. Selkeä, vahva viesti elimistölle mitä pitää kehittää milloinkin. Liian pirstaleinen ja monipuolinen ohjelma ei välttämättä kehitä kunnolla mitään, vaikka se saattaakin olla mielenkiintoinen uida. Toisaalta kuitenkin vaikka 5 x 1000 VU olisi selkeä ja vahva, kehittävä viesti elimistölle voi se olla henkiselle puolelle jotain aivan muuta. Ja henkinen puoli on tärkeämpi koska lihakset eivät tee jos mieli ei käske. Joten jälleen kerran valmentaja löytää itsensä tasapainoilemasta kahden suuren asian välillä. Mutta sitähän tämä aina on, kuten esim. rasituksen ja levon suhde.

Tämänkertainen kuva on otettu paluumatkalla uimaliiton seminaarista Vierumäeltä. Kiirettä ei ollut ja päätin pysäyttää hetkeksi ja valokuvata mielenkiintoisen näköistä kalliomaisemaa ja metsää. Metsätiellä tuli vastaan tilusten omistaja, joka oli varsin myötämielinen harrastukseeni. Myös kun kysyin edessä näkyvästä autiotalosta, jollaiset ovat aina kuvauskohteena olleet minusta kiehtovia. Hän sanoi tietävänsä talon tarinan mutta ilmeisesti se ei ole niitä onnellisimpia koska tuon sanottuaan hän jatkoi matkaansa ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Talon lattialla oli sanomalehtiä 70 - luvun lopulta.

Valokuvausta

Valokuvauksessa minua kiehtoo sen monipuolisuus ja haastavuus. Jos ennen vanhaan todella erinomaisen ja pysäyttävän valokuvan ottaminen oli vaikeaa niin tänä päivänä se on vielä kovemman työn takana kun digikuvia tuotetaan hyvin helposti hyvin paljon.

24 h uinti oli perjantai-lauantaina ja kamera lauloi. En päässyt aivan sille tasolle mille ajattelin mutta julkaisukelpoista tavaraa kuitenkin seuran nettisivuille. Kuvia todennäköisesti odotetaan jo sinne saapuvaksi ja joskus odotusaika on varsin pitkäkin. Syy on se että kuvien laittaminen sisältää monta työvaihetta ja vapaa-aikani on edelleen vähissä.

Tässä vilkaisu työvaiheista mitä pitää tapahtua ennen kuin kuvat saapuvat seuran nettisivuille kuvagalleriaan:

1. Kuvien lataaminen koneelle. 2. Kuvien läpikäynti, epätarkkojen tai muuten epäkelpojen poistaminen. 3. Kuvien valitseminen. 4. Convertointi. Kuvaan RAW-muodolla, joten kuvat täytyy muuntaa toiseen tiedostomuotoon.

5. Kohinanpoisto. Convertoinnin jälkeen kuvan koko on 36 megatavua ja kohinanpoisto myös pienentää kuvan kokoa noin 5 megatavuun. Koon vähentyminen auttaa jatkokäsittelyssä pakkauksen osalta.

6. Kuvankäsittely. Rajaus, tarvittaessa suoristus, valoisuus, värit, kontrasti, koon muutos, terävöitys, pakkaus nettikokoiseksi noin 150 - 400 kilotavuun. Nykyään käsittelen kuvia vain sen verran kuin tarvitsee, joskus ei juuri lainkaan ja säästän siinä aikaa.

7. Kuvagallerian luonti, kuvatekstien kirjoittaminen.

8. Kuvagallerian linkittäminen nettisivuille.

9. Kuvagallerian lataaminen sivuille.

10. Kuvagallerian toimivuuden testaaminen.

Jotkin työvaiheet ovat nopeita, toiset hitaita mutta joka tapauksessa aikaa kuluu useimmiten ilta jos toinenkin. Mutta mikä tärkeintä tämä kaikki on kuitenkin mukavaa puuhaa, kunhan muistaa mennä myös jossain vaiheessa nukkumaan.

Tällä hetkellä minulla on kaksi kuvagalleriaa työn alla: kuvat suotreenistä ovat vaiheessa 6 ja kuvat 24 h uinnista vaiheessa 2.

Alla oleva kuva on otettu Tallinnassa, urheiluakatemian valmentajien matkalla. Toisena päivänä oli hieman aikaa harrastaa katuvalokuvausta, yksi lempiaiheistani.

Rahan valta

Tänään oli ensimmäinen työpäivä kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tunti töitä jonka jälkeen palaveri, jossa kerrottiin ensi viikolla alkavista YT-neuvotteluista. Hautajaistunnelma laskeutui koko työpaikalle ja hirtehishuumori alkoi kukkia. Lomautuksia tulee varmasti ja myös todennäköisesti jonkin verran irtisanomisia.

Oma tilanteeni ? Fifty-sixty. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani yksi firman monitaitoisimmista ja ahkerimmista työntekijöistä. Mutta maailma ei ole reilu, ja monesti ahkeruuteni ja luonteenomainen täydellisyyteen pyrkimiseni on valunut enemmän tai vähemmän täysin hukkaan. Kun kaikki on tehty voi vain toivoa ja valmistautua pahimpaan.

Voi tulla taas aika kun mietin mitä kaikkea osaan ja mitä siitä voin muuttaa rahaksi. Ja nyt jos koskaan tiedän mitä ja ketä varten sen teen.